Terppa!
Jo pitkän aikaa olen miettinyt, että ei ole paljon näkynyt internetin syövereistä kehruuseen liittyviä oppaita tai tietolähteitä. Ajattelin sitten, että tähän blogin yhteyteen voisin jotain pientä kehräykseen liittyvää kirjoitella - ei niinkään absoluuttiseksi oppaaksi vaan ihan iltalukemiseksi ja inspiraattoriksi sellaisille, joita kehrääminen kiinnostaa.
Oma taustani ei ole pitkä, kehräämistä takana on jokin vuosi. Pääosin kahdella rukilla (perinnerukki + moderni) ja värttinällä, mutta sen vähän mitä asiasta olen oppinut niin oppimispolku on vienyt koko ajan syvemmälle ja syvemmälle. Tuntuu, että tästä aiheesta voisi löytyä ammennettavaa vaikka millä mitalla. Koen kuitenkin, että kehrääminen on se juttu missä ei voi tehdä juuri koskaan väärin - jos lankaa syntyy, on se jo onnistunutta kehräämistä!
 |
| Tämä on ongelma - valkoisenpaimenkoiran karva kangassohvalla. Tuttu näky? |
Koska oma kehruuinnostus lähti siitä, että sohvalla ja lattialla ja joka paikassa oli kahden ison koiran karvaa. Ja kun nettiä surffaa niin tästä näyttäisi useammalle henkilölle tulleen mieleen, että "jospa siitä saisi lapaset..". Ei se oikeasti ole niin vaikeaa. Kehrääminen ei ole rakettitiedettä, jos 30v tietotekniikan toimistonörtti oppii sen niin oppii varmasti muutkin.
 |
| Tämä ei ole ongelma. Tämä on lankamateriaalia! |
No niin, lopetetaanpas leikki ja aletaan puhumaan asiaa. Kuvitellaan, että haluaisit oikeasti tehdä ne lapaset oman sessen karvasta. Jos osaat neuloa niin se on jo puoli voittoa, itse en osannut neuloa kun aloitin kehräämisen, joutui piru opettelemaan senkin. Kehräämiseen tarvitset joko rukin tai värttinän ja kuitua. Itse käytän pääosin rukkia, mutta opettelin ensin värttinällä. Jotenkin se oli vain helpompi (ja halvempi) reitti opetella perusasia ja kokeilla löytyykö tästä innostusta. Nyt tuota kuitua, laitetta ja välinettä onkin sitten isompi arsenaali..
Pyrin tässä kirjoituksessa vain avaamaan sitä, mitä kehrääminen on - esimerkkikuvissa on moderni rukki ja ne ovat hyvin karkealla tasolla. Katsotaan jos jossain vaiheessa saisin ihan askel askeleelta -ohjeet kehräämiseen. Pyrin kuitenkin hyödyntämään niitä linkkejä, joilla itse opin kehräämään :)
Oli väline mikä hyvänsä, periaate on kehräämisessä aina sama. Tehdään säiettä antamalla kierrettä kuitunipulle, kun ollaan saatu riittävästi säiettä aikaiseksi se kerrataan yhdistämällä useita säikeitä yhdeksi langaksi (toki, yksisäikeistäkin voi tehdä) - ja that's it! Pääasia on, että kertaaminen ja säikeen kehrääminen tehdään vastakkaisiin suuntiin, jolloin kertauskierre tavallaan kumoaa tuon kehräyskierteen ja langasta tulee tasapainoista (tai ainakin se on yleensä tavoite..).
Kuituna voi toimia mikä tahansa kuitu. Itse lähdin liikkeelle huovutusvillasta, josta kyllä saa lankaa mutta se on karkeaa ja huovutusvilla on hieman hankalaa vetää. Novitan hahtuvainen oli toinen kokeilu (tätä oli jo ihan siedettävä kehrätä), mutta lopulta koirankarva osoittautui parhaaksi kuiduksi opetella. Koirankarvan etuna on se, että sitä yleensä on karvanlähtöaikaan helposti saatavilla. Mikä tahansa koirankarvakaan ei kuitenkaan ole hyvä. Parasta on harjattavien rotujen pohjavilla. Nypittävien ja trimmattavien koirien karva on yleensä niin karkeaa, että se on vaikea kehrätä ja lopputuloksena tuleva lanka on superkarkeaa johtuen karvan paksuudesta ja jäykkyydestä. Harjattavien koirien villan käsittelyksi riittää hyvinkin se, että sen harjaa koirasta pohjavillakarstalla irti - kuidut on yleensä riittävän käsiteltyjä kehräämiseen jo tämän operaation jälkeen. Koirankarva ei vaadi lampaanvillaa sekaan, joskin sillä saa kuidut paremmin sitoutumaan toisiinsa ja lankaan kestoa. 100% koirankarva on kuitenkin kehrättävää ja hyvää lankaa saa jo siitä aikaiseksi.
Toki kun käytännössä mennään kehräämään, tulee huomioitavaksi useita eri muuttujia, kuten kierteen määrä säikeessä ja kerratessa, säikeen paksuus (vaihtelut, tasapaksuus..), säikeiden lukumäärä jne. Mutta koska tarkoitus on innostaa tekemään ja kokeilemaan niin idea on hyvinkin yksinkertainen. Alla pari kuvaa lyhytvetotekniikasta modernilla rukilla ja koirankarvalla.
 |
Lyhytvetotekniikka part 1, venytä ensin vasemmalla kädellä kuitua edemmäs
oikeasta kädestä, joka pitää kierrettä siten, ettei se karkaa kuitunippuun. |
 |
Lyhytvetotekniikka part 2, kun kuitukimppu on sopivan paksuinen ja pituinen
niin vedä oikeaa kättä taaksepäin että rukin tuottama kierre tarttuu kuituihin.
Älä laske kierrettä kuitunippuun tai venyttäminen on hankalaa
Toista kohtia 1 ja 2 :D |
Kehräämiseen on jonkin verran oppaita netissä, itse suosittelisin lukemaan
Ullaneuleen 03/08 artikkelin kehräämisen alkeista, jossa on vaiheittainen opetus värttinällä kehräämisestä. Huomaat kyllä lukiessa, että se vaikeusaste vastaa hyvin pitkälle yllä olevaa kuvausta. Ei vieläkään mitään vaikeaa?
Jos se on noin yksinkertaista niin mikä siitä tekee mielenkiintoista? Vastaus: Nälkä kasvaa syödessä, ensin kun saa lankaa aikaiseksi, se on todennäköisesti möykkyistä ja kierre vaihtelee. Tehdessä kuitenkin oppii nopeasti tekemään tasalaatuisempaa lankaa, sitten mennään jo ohuempaan/paksumpaan lankaan, erilaisiin kuituihin (koirankarva, angora, mohair, eri rotuisten lampaiden villat, erilaiset värjätyt letit), kuitujen käsittelyyn (värien käsittely, kertauksen vaikutus, "lampaasta langaksi", villan pesu, villan värjäys, blendaus, kampaus, karstaus) ja lopulta siihen että pystyy langan tekemään seuraavan neuleprojektin pohjalta. Juuri sellaista lankaa, jota kaupasta ei löydy. Lisäksi kehrääminen on pirun rauhoittavaa hommaa ja se kun lopulta langan saa rullalta odottamaan neulomista niin tunne siitä, että sait tehtyä karvasta lankaa on aivan mahtava!
No niin ja eikun etsimään sitten jotain kuitua ja kehräämään. Katsotaan jos saisin muutamia pointtereita tuon koirankarvan kehräämiseen vaikka seuraavaan postaukseen aiheesta. Tarkoitus ei todellakaan ole lähteä nollatasosta vaan tarjota lukemista yleensä kehräämisestä kiinnostuneille ja inspiroida ihmisiä kokeilemaan jotain uutta lankakäsityötä :)
