Huhtikuun kehräyshaaste ja kuulumiset

Projektia pukkaa!

Mutta ei se mitään, ehdin minä kehräämäänkin tämän huhtikuun langan. Toisaalta tämä on ollut valmiina jo parikin viikkoa, mutta olen odottanut josko ehtisin vielä tehdä toisenkin langan. Nyt on kuitenkin myönnettävä tappionsa toiselle langalle kun aika yksinkertaisesti ajaa ohi :) Syytän yksinomaan lämpimiä kelejä, on nimittäin tullut touhuttua ulkona ja vaikka missä niin ei noihin käsitöihin ole mielenkiinto riittänyt paneutua. Toisaalta sivujuonteena paino onkin tippunut kymmenisen kiloa, tupakanpoltto on loppunut (reilu viikko jopa takana.. *krhm*) ja salilla on tullut ravattua 3-5krt/vko.

Tein tosin kaiken sivussa itselleni prototyypinomaisesti nauhapirran kovalevystä käyttäen koristeveistotalttoja. Ei oikein onnistunut (aika pirun ruma siitä tuli), joten kuvaahan mie en rupea tässä näyttämään. Ensi kerralla kokeilen tehdä esim. lehtisahalla tai dremelin sahapäällä niin saan siistimmän ja tasaisemman. Kyllä sillä kuitenkin pirtanauhan teko onnistuu, joskaan en siinä kovinkaan taitava kyllä ole :) Ai juu ja puutöistä puheen ollen tulipa Luis Royon Fallen Angel -lipullekin tehtyä kehykset, nyt sekin saatiin lopulta seinälle. Lippuhan ei ole ollut varastossa kuin noin kahdeksan vuotta... Kiitos vaan paikalliselle puusepälle työvälineistä (sirkkeli) ja niiden lainasta (puristimet+nitoja).

KVG Woolworksin 80-talet

Asiaan, huutaa lapset! Eli huhtuikuun kehräyshaasteeseen oli tarkoitus tehdä navajoitua lankaa. Oma tavoitteeni oli ensin tehdä rullilla ollut Camonkarvalanka loppuun ja tästä jatkaa sitten shettis/silkki-lyhytvetolankaan, johon löisin paljetteja kiinni (joo, taas teen shettiksestä jotain, mikä noissa down-roduissa viehättää..). Koska olen kuitenkin insinööri (YAMK), en saanut aikaiseksi hankkia paljetteja ennen kuin äitee niitä laitteli pari päivää sitten minun matkaan (vai eilenkö jopa). Tästä syystä paljettilanka siis jää myöhemmälle. 

Siinäpä niitä paljetteja valmiiksi lankaa varten... vain lanka puuttuu.

Mutta se onnistuminen tulikin sitten kotoisammasta materiaalista, eli Camonkarvasta. Tästä tulee todella pörröistä (varsinkin jos langan harjaa). On itse asiassa vieläpä ensimmäistä kuitua, jota olen koskaan kehrännyt neulomiseen riittävää mittaa - joskin äitee taisi tästä sen aikaisesta värttinätuotoksesta neuloa sitten lasinalusen/karvatilkun. Tämä siis on navajo/ketjukerrattu ja määrällisesti sitä on 108g/n.250m, eli sellaista lapaslankaa..Estrelanvuoristokoiran karva toimii parhaiten juurikin jossain näpinlämmitystouhussa. Kuitu on karstattu etukäteen, jolla pyrittiin lähinnä tasaamaan langan väri (tässä onnistuen). Camon karvasta saa tehtyä todella hienoja värivaihteluja, koska karvaa löytyy umpimustasta ruskeasävyiseen harmaaseen ja aina valkoiseen asti. Pohjavillan pääsävy on harmaa (koira itsessään on mustaruskea, omituista). Itse kehräämisessä ei mitään outoa sitten ollutkaan, eikä myöskään kertaamisessa. Harmittaa lähinnä tämän paljettilangan keskeneräisyys, mutta kyllä mie sen ensi kuuksi saan valmiiksi :)

Materiaalin tuottaja halusi kuvaan vaikka väkisin... Camo ja hänenkarvalanka.

Tällaista tänään, pitäkäähän puikot kuumina ja rukit rullaamassa. Mie yritän jostain hankkia pöytäkangaspuut...

Maaliskuun kehräyshaaste, pitsilankaa kilometrin verran

No niin, tulipahan maaliskuussakin saatua jotain aikaiseksi! Merinellen kehräyshaasteeseen liittyen maaliskuussa tuli tuotoksena syntyä kaksi tai kolmisäikeistä pitsilankaa. Tottakai sitä pitää ihmisen ennätystä yrittää, joten lähdettiin ehdottomasti liikkeelle kaksisäikeisestä.

1055m/171g shetlanninlammasta kaksisäikeisenä pitsilankana :)

Kuiduksi valikoitui pitkän pähkäilyn jälkeen shetlanninlammas - kyllä, ns. down-rotuinen, jotka ainakin itselle on olleet ne rodut, joista syntyy kulutuskestävintä ja vähiten huopuvaa lankaa (dorset, southdown, shetland...). Yleensä näistä tulisi juurikin jotain kulutuskestävää sukka/lapaslankaa tms. eikä niinkään pitsilankaa. Kehräsin tuon lyhytvetona ja olen kyllä sitä mieltä, että ei tuo pöllömmin sovellu myöskään pitsilangaksi. Tuossa kuidussa on (yksittäisessä villasäikeessä) spiraalimainen kihara ja varsinkin lopullisesta vyyhdistä huomaa tuon ominaisuuden - lanka joustaa (ei siis hirveästi, mutta "jousimainen" jousto on havaittavissa) ja tuntuisi palaavan takaisin muotoonsa nopeasti.

Mutta niin, lopputulemana tästä olikin 1055m ja 171g lankaa (öö, jotain 615m/100g, eli noin puolet Jawoll-magicista ohuempaa, mutta kaksisäikeisenä)! Eli siis kilometrin verran siitä syntyi neulottavaa. Kertaaminen oli ehkä tässä haasteessa se ongelma, koska ohut kuitu pukkasi katkeamaan useampaankin otteeseen. Lopulliseen lankaan siis jäi enemmän solmuja kuin yleensä, mutta kyllä sen kanssa elää. Ennätykseksi jäi kyllä tässä se, että jaksoin tehdä tuon kilometrin pitsilankaa, kyllä siinä vaan oma urakkansa on :)

Merinellen kehräyshaaste 2/2015

Taas päästiin kehräyshaasteeseen käsiksi. Vaikka lanka on ollut valmiina jo jonkin aikaa, on pitänyt odotella, että sattuu kelit kohdalleen kuvausta varten.

Helmikuussa haasteena oli kiinnittää enemmän huomiota langan väriraporttiin - eli siis gradientin/liukuvärisen langan kehrääminen. Itse tykästyin tekniikkaan kovasti, monesti kun olen suunnitellut liukuvärin kehräämistä - toteutus on vain aina jäänyt huutamaan.

Hommahan lähti suunnittelemalla jokin mukavan oloinen värikierto. Pähkäilin pitkään, että tekisinkö vain kahden värin sekoituksella, vai halusinko oikeasti värikiertävän langan, jossa on pari pääväriä ja niille sitten kirkkaat äärivärit. Lopulta päädyin kahteen pääväriin violetti-siniseen, josta jo valmiiksi passasin pari välivaihetta kaapista löytyvillä merinotopseilla. Näiden väliin karstasin karstamyllyllä 50-50 suhteella yhdet välisävyt, käytännössä jokainen väri oli kokonaisuudessaan 20g painoinen.

Oho, eipä ollut kuin puhelinkuvia... No, siinä ne päävärit! siniset ja violetit.

Liukuvärit suunniteltuna ja välisävyt sekoitettuna karstamyllyllä 20g bateiksi.

Tässä vaiheessa huomasin myös, että miun uskollinen talousvaaka oli vaihtanut 2g tarkkuuteen! Onneksi kaupasta sai uusia, koska halusin että värikiertoja tulee enemmän kuin yksi. Eli tuota yllä olevan kuvan ympyrää alettiin pätkimään noin 5g kokoisiin siivuihin, jotka pakkasin lopulta minigrip-pusseihin per värikerta helpottamaan kehrätessä tapahtuvaa värien vaihtoa.

Värikierrot jaettuna 5g pätkiin, paljon on kehrättävää jäljellä...

Sen jälkeen homma siirtyikin ihan rutiininomaiseksi kehräämiseksi. Langasta halusin kohtalaisen paksua, koska olen huomannut pääosin kehrääväni huivilankoja. Pitäähän tähän jotain haastetta saada ja lopulta tuo merinokin kesytettyä, koska se jostain syystä tuppaa omissa käsissä tahmaamaan paikoitellen liikaa. Kertaamisen tein navajona, eli yhtä säiettä tässä vain koko ajan käsiteltiin - eikä rullat olisi riittäneetkään kuin kaksisäikeiselle (olen niitä kehrääjiä, joilla on vain kolme rullaa rukissa ja pärjään niillä pääosin erinomaisesti :D).

Kas, meinas tulla täysi rulla...

Onneksi kertaaminen meni  vaivattomasti, eikä paksua säiettä saanut edes katkeamaan kertaamisen aikana. Lopulta se näytti viipisnpuulla todella näpäkältä.

Viipsinpuukin tykkäsi kovin tuosta värikierrosta... 

Lopullinen lanka olikin 160g (yllätys, 8x20g..), karstatessa tai muutenkaan ei tullut hukkaa gramman grammaa. Opin lopulta karstaamaan myllyllä myös siten, ettei licker-in tela syönyt hirmuisesti kuitua. Se on aika helppoa tällaisella kuidulla joka on jo kertaalleen kammattua ja kehruuvalmista vrt. tapuleihin.

Lopullinen lanka, 160g/270m. Kuva otettu luonnonvalossa, joten kirkkaus
on aika paljon suurempi kuin muissa ylläolevissa.

No niin, mutta mitäs tästä opimme? Ainakin yksinkertaisen väriliu'un tekemistä. Ajattelin tätä tekniikkaa jatkossakin soveltaa, jotenkin oli todella mukavaa ja sisälsi sopivan määrän vaiheita minulle. Tykkäsin todella paljon, joten kiitokset vain haasteen järjestäjälle!

Polkkasukat, pitkävetovillalanka, Chocolate passion jacketin uudet hihat ja uuden kehrääjän värttinäseikkailut

Pari viikkoa on päässyt kulahtamaan edellisestä blogipäivityksestä, vaikka päivitettävääkin on ollut. Merinellen kehräyshaasteen helmikuun tehtävä on työllistänyt, mutta siitä seuraakin oma blogitekstinsä kunhan saan langan valmiiksi. Välilevyn kenkkuilut on hidastaneet edelleen kehräämistä, mutta nyt alkaa jo olemaan ihan hyvässä kuosissa ja menee yli 5g kertaistumalta :)

Mutta, että jotain niin aloitetaas Miss Marblin ahkerista käsistä. Pitkän neuloosiepärupeaman perästä myös Miss Marbli innostui ja tekaisi äiteen innoittamana ribbisukat Novitan Polka-langasta. Malli on miusta kyllä aika kiva (siis 3o1n-neulosta lyhyen joustimen jälkeen) ja istuu tosi mukavasti.

Polka-sukat ribbineuloksella, aika makeat sanoisin.

Lisäksi Miss Marbli innostui kehräämään värttinällä. Edellisen puolen tunnin kokeilun aikaansaannos oli edelleen värttinällä kiinni. Nyt ne kerrattiin pois ja aloitettiin uusi projekti harmaasta lähialpakasta. Alpakka on esikäsitelty karstamyllyllä ja kertaalleen pesty, koska on yksinkertaisesti niin likaista. Pesusta huolimatta tuo kyllä mustaa näpit silti aika tehokkaasti - rasvan takiahan alpakkaa ei periaatteessa tarvitsisi pestä. Lisäksi tässä Kehrääjät-facebookryhmässä nousi esille, että tuo alpakan roskaisuuden saisi ehkä parhaiten irti pesemättömästä kuidusta kehrätessä. Pitää joskus tuota kokeilla. 

Miss marblin ensimmäisiä kehruita, eka alpakasta!

Itsellä iski Katia Aztecasta tehdyn Chocolate passion jacketin jälkeen hirmuisen hirmuisen tympöösi neulomiseen, ei ole mikään projekti oikein lähtenyt tuon jälkeen. Mikä lie. Mutta siis pohjahan oli tässä se, että tein ensin ohjeen mukaisesti koko paidan, josta jo neulomisvaiheessa miun mielestä oli liian isot hihat. Ne vaan ei sopineet ollenkaan malliin. Kutistin hihoja kymmenellä silmukalla ja nyt paita näyttää jo jotakuinkin sata kertaa paremmalta. Pakko sanoa, että oli yksi mielenkiintoisimmista neuleprojekteista koskaan. Etukappaleet varsinkin oli ilo neuloa kun vaan kärryille pääsi lyhennetyistä kerroksista ja palmikoiden sovittamisesta niihin. Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, varsinkin noilla paremmin istuvilla hihoilla!

Chocolate Passion Jacket uusilla hihoilla..

Chocolate Passion Jacket edelleen uusilla hihoilla

Kehräyshommiakin on tullut tehtyä. Valkoiset suomenlampaat menivät pitkävetona kolmisäikeiseksi navajokerratuksi langaksi. Alkaa jo kehräysjälkikin muistuttamaan sitä mitä pitäisi ja roskatkin lähti jo tästä villasta tosi hyvin. Ensimmäinen karstamyllytetty lanka raakavillasta ja karstamylly kyllä helpotti todella paljon kuidun käsittelyä ja uskomatonta kyllä, mutta poisti todella hyvin roskaa tästä pestystä suomenlampaasta. Ihanan muhkua siitä tuli!

Pitkävetona kehrätty muhkuinen suomenlampaanvillalanka!

Laitetaas vielä sitten loppuun pieni video tuon langan synnystä pitkävetona, on se vaan niin mukava kehräystapa, tykkään tosi paljon!

Semmoista tänään, seuraavaksi postaillaankin toivottavasti jo merinellen helmikuun kehräyshaasteen gradienttilangasta. Pienenä esimakuna teille vielä kuvaa siitä värimaailmasta, josta tuo lanka syntyy..

Näistä syntyy seuraava lanka...

Että ei kun iloisia kehruita vaan kaikille, pitäkää puikot kuumana (kerta minulla se on nyt heikosssa...)!

Kuituhamsteri iski taas

No terve taas!

Ei, en ole unohtanut blogia vaikka viimeisimmästä päivityksestä onkin aikaa. Matkalla on tässä tehty uudet hihat aiemmin esiteltyyn Passion Jacketiin, jossa kavensin hihoja kymmenellä silmukalla - tuli muuten paljon parempi, pitää kuvat laittaa jahka ulkoilma sallii kuvien ottamisen, ettei tule ihan keltaista materiaalia

Lisäksi työn alle on lähtenyt noin 200-300g valkoisen suomenlampaanvillan kehrääminen ja sormikkaat käsinkehrätystä Orchid-langasta. Että mitään valmista ei ole vielä näytettäväksi, mutta kyllä ne sieltä vielä tulevat. Selkäkin antaa jo kehrätä vähän aikaa, eikä heti tarvitse paussille siirtyä.

Mutta ettei tämä blogi jäisi aivan hiljaiseksi niin tilasin KVGWoolworksilta hieman topseja. Taustalla ostoihinhan oli se, että KVGWoolworksin facebook-sivuilla oli ilmoitus, jossa ilmoitettiin hieman epäillen toiminnan jatkumisen kannttavuudesta. Tässä taustalla on siis ihanan suomen postin 2lk maksikirjeen poisto valikoimasta, joka taasen nostaa toimituskuluja sen verran korkeaksi, että enpä ihmettele miksi moneltakin pieneltä yrittäjältä tuo homma saattaa lopahtaa. Vastaavaa viestiä lemppari vaatekauppani Varustelekakin kritisoi Yrittäjien artikkelissa tammikuussa. Lyhyesti ja ytimettömästi: perseestä koko posti, hyvä että tuette työttömyyttä ja estätte kokonaisvaltaisesti kotimaisen ja kansainvälisen verkkokaupan kasvun. Jos aina olisi vaihtoehtoja, niin käyttäisin muuta yritystä kuljettamaan pakettejani.

KIITOS kuitenkin KVGWoolworksille näistäkin kuiduista, on niitä ollut aina aiemminkin ilo kehrätä! Viitteeksi vielä kuvat hankinnoista, jotka tuli napattua pitkälti materiaalin perusteella (jep, stashi perustuu tähän mennessä pitkälti merinoon ja ei-lammaskuituihin):

70/30 BFL/Seacell, "Januari", tykkään, enkä ole seacellia ikuna kehränny

70/30 BFL/Seacell "Medelhavet", sininen on aina pop!

70/30 Merino/Bambu "Huvudvärk", aivan mahtavakomea, tyks.

100% Corriedale, ei nimeä, mutta corriedalea en ole myöskään kehrännyt!

70/30, Merino/Tussah-silkki "80-talet", merinosilkit on AINA mahtavia!

100% Falkland, "Pippi". Jälleen lammasrotu joka on täysin korkkaamaton!

70/30 BFL/Seacell. Mie en vaan saa ikinä tarpeeksi böffistä...

Mutta näillä eväillä taas riittää kehrättävää, kokonaisuudessaan sellainen 700g. Kyllä näistä nyt varmaan jotain saa aikaiseksi :)

Tammikuun kehräyshaaste - se lopullinen lanka

Urh. Innostuin sitten eilen kehräämään. Melkein kertaistumalta tuli tuo topsi ja kehruuhaasteen lankakin lopulta tehtyä. Aiemmasta postauksesta voi siis päätellä, että orkkislankana oli Katia Azteca (100g/180m) ja nyt pienen harjoittelun jälkeen saatiin jo aikaiseksi 102g/196m yksisäikeinen lanka. Joka mielestäni onnistui vieläpä kohtalaisen hyvin

Ladybugin mukana tullut topsi, liekkö BFL:ää tjsp.

Lähtökuituna oli nyt huomattavasti helpommin kehrättävä valmis käsitelty topsi (villalaatu tunnistamaton, vähän niinkuin BFL, mutta ei ole BFL..), joka tuli aikanaan kaupantekiäisinä Jenniferin mukana. Katsoin, että tämä värimaailmaltaan sattui niin napakasti tuohon Aztecan vastaavaan, että mikäs sen parempi lähde.

Lopputulos oli oikeasti paljon helpompi nyt toteutttaa, koska tuo valmiiksi käsitelty letti oli niin tasaista. Siis ei voi käsittää, että miten paljon helpompi noista on tehdä kuin häkilöidystä merinosta!

Vasemmalla omatekemä, oikealla kaksi eri värivariaatiota Katia Aztecasta..
Alempi vasta purettu kaksi hihaa.

No, prosessi vaati hieman hienosäätöä, mutta lopulta onnistui. Olin ehkä vielä liian kärsimätön tuon langan kanssa, eli pesin suoriltaan kehräämisen jälkeen. Olis ollu fiksua antaa kierteen asettua päivän pari kehräyksen jälkeen. Paksussa yksisäikeisessä tuntuisi kaikki nämä yksityiskohdatkin korostuvan. Kuitukin sopi paremmin yksisäikeisen tekoon, kun oli paljon pidempää ja kiharampaa kuin merino. Tykkäsin ja jäin kyllä koukkuun tuon paksun yksisäikeisen kehräämiseen!

No, yksi haaste tehty. Toivottavastai 11 jäljellä.

Kehräyshaaste tammikuu - uusiksi meni

Terppa!

Osallistuin sitten Merinellen kehräyshaasteeseen, jossa tavoitteena on tammikuun osalta kopioida kaupallista lankaa. Oma lankavalintani oli Katia Azteca, koska en yksinkertaisesti ole koskaan kehrännyt paksua singleä! Homma meni ihan mukavasti näin selkärikkoiseltakin, kunnes valmis lanka ei sitten yltänyt lähellekään tavoitetta. Päätin tehdä homman vielä kerran uusiksi ja osua lähemmäksi oikeaa mittaa :)

Näistä väreistä se sitten lähti, fine denier nylon on se valkoinen...

Mutta etteikö ollut opettavaista touhua! Lähdin rakentamaan lankaa parilla koevedolla, joista lopulta tekniikaksi päätyi lyhytveto todela kevyellä poljennalla ja suurimmalla ladybugin kehrällä (4,7:1). Koevedoissa käytin karstattua suomenlampaan villaa.

Siihen ne värit hyppäsi häkilälle vedettäväksi (reunassa jo osa tullut dizin läpi)

Halusin kuitenkin jotain extraa kehräyshaasteeseen, joten merinot ja nylonit esiin ja häkilöimään! Häkilässä pyörittelin kuidut siten, että jaoin häkilän kolmeen osaan ja hakkasin kuituja aina kahteen osaan kerrallaan - tällä sai vähän vaihtelua väriin, ettei tulisi semisolidia vaan enemmän azteca-henkistä lankaa. Häkilöinnissä miulla on vielä kehitettävää, vielä jäi muutama nytty vetäessä ja tämä aiheutti sitten kehrätessä nyttyjä, joita ei saanut purettua kun ne vaan tulivat kohdalle. Häkilöinnin ideahan on vain sotkea värejä hakkaamalla niitä päällekkäin ja vetämällä ne tämän jälkeen dizin (kotoisammin "reiän") läpi kehruukelposeksi topsiksi.

Valmis batti/topsi/mikälie, josta sitten lähdettiin kehräämään...

Kehrääminen olikin sitten oma hommansa. Eihän siitä kovinkaan tasaista tullut, mutta en sitä odottanutkaan kun ensimmäistä kertaa noin paksua singleä kehräsin. Suurin opetus tuli tekniikkapuolelta, jossa hidas poljenta nostaa kyllä päätään, samoin kuin kuitujen esikäsittely mahdollisimman tasaisiksi. Helpottaa kummasti tuollaisen langan kehräämistä. Häkilöidessä jo tulee jonkin verran tosiaan heittoa verrattuna valmiiseen topsiin. Myös singlen pesu opetti uutta, eli pesin noin 50-60 asteisessa vedessä pienen pesuainemäärän kanssa (fairy), josta nostin langan vielä niin kylmään veteen mitä hanasta lähti. Ideahan oli kevyesti shokeerata kuituja (pieni huopuminen), että kierre asettuisi nätisti. Ja niinhän se tekikin! Merino tosin pääsi yllättämään ja verrattuna esim. suomenlampaaseen, se ei kutistunut vaan pikkuisen "avautui" ja langasta tuli hintsusti tukevampaa mitä ajattelin.

No siinähän se, ei pöllömpää lankaa kaikesta huolimatta.
Ainakin värit on kohdallaan jos ei muuta.

Noh! Tästä opittiin ja seuraavan singlen, joka toivottavasti jo tulee haasteeseen osallistumaan, tullaan kehräämään todennäköisesti BFL-topsista. Jospa se sitten tästä lähtisi :) Ei tämäkään ihan reisille mennyt, mutta parempaa lopputulosta toivoin.

Laitetaas vielä loppuun pieni pätkä häkilöintivideota, kiitoksia vaan taas miss Marblille kuvaamisesta: