maanantai 31. maaliskuuta 2014

Projekti: Puro Batikin tuhlaus

Kierrätettyä ja jämää pyöräytettynä koristetyynyksi.

Tuli tehtyä tuossa lopputalvesta Puro Batikia käyttäen tunika, yllättäen muutama kerä oli huonolaatuisia ja ne tuli reklamoitua. Novita lähettikin pari kerää vastaavaa puro batikia takaisin ja tunikasta jäi ongelmaksi muutama ylimääräinen kerä. 

Koska en ikinä ollut mitään järjellistä virkannut, ajattelin että teen näistä jämäkeristä koirille pienen makuupaikan. Isoäidinneliöt oli aiheena, koska ne nyt vaan vaikutti helpoilta virkattavilta. Ja eikun opettelemaan! Kaikkiaan taisin saada jotain 20 lappua ja vielä jäi lankaakin jäljelle vajaa kerä (mihinmiesenlaitan!?!?!). Virkkaaminen itsessään ei tuottanut vaikeuksia millään tasolla - tai sitten malli oli riittävän yksinkertainen että minunkin pää kesti mukana. Ongelmaksi vain muodostui se, että tuossa hommassa lanka on aika lyhyen tuntuista ja meidänkin koiranrunteille peitto olisi jäänyt onnettoman pieneksi. Tai no, olis siihen mahtunu takatassut ja häntä.. ainakin toiselta.

Onneksi ei ole ongelmaa, jota ei insinööri ratkaise! Otin pitkään telakalla olleen Eva Creativen käyttöön (kyllä, semmonen todella halpa ompelukone!). En ole moiseen värkkiin koskenut sitten viime housujen lyhennyksen. Mitään muuta en sillä osaakaan tehdä. Paitsi ommella nappeja. (*Toim. huom. jos ostatte joskus Mil-Tecin reisitaskuhousuja esim. varustelekasta, kannattaa niistä napit ommella uusiksi heti kättelyssä). Itse asiassa nuo Mil-Tecin reisitaskuhousut oli aika iso syy siihen, miksi koko kone ostettiin. 

Lopulta tunti-kaksi Evan kanssa teutaroidessa onnistuin kuitenkin muodostamaan tyynyn vanhasta rispaantuneesta tyynyliinasta ja sisukset se sai nuoremman koiran repimästä koiranpedistä. Lopputuloksena syntyi sitten koristetyyny! Voi että, kyllä se neuvokas insinööri kaikki ongelmat ratkaisee. Nyt on lankaa vähennetty, kierrätetty särkynyt koiranpeti ja kierrätetty vanha tyynyliina! Samalla opittiin kai virkkaamaan ja ompelemaan. 

Tää on vissiin sitä kotoilua (eng. termi  ko. asialle on fiksumpi kun "Homing" on kotoilu ja "Homing missile" on lämpöhakuinen ohjus. Eli miksi, oi miksi ei tämä suomeksi ole vaikka lämpöhakuisuutta. Kotoilu on kyllä kielitoimiston virallinen aivopieru). Tai no, toivotaan että sanana pysyisi vaikka käsityöt/kädentaidot, sekin riittää jo pitkälle.

Troops, carry on!

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Nypityttää

Jep, nyt nyppii. Nimittäin villaa. Jenniferiä odotellessa miulla olisi vielä pari vuotaa tuota suomalaista lampaanvillaa. Tylsä kun olen niin en oikeastaan edes lajittele noita villoja, vaikka paremman langan saisi jos värin/kuidun paksuuden/kuidun pituuden mukaan nuo ensin lajittelisi.

Vaihe 1. Valkoista pestyä raaka-ainetta lampaasta
Villan roskaisuus on jo jonkin aikaa häirinnyt ja ajattelin kokeilla kerrankin nyppiä villat ennen karstaamista, jos vaikka tuo nyppiminen poistaisi enimmät roskat. Ja hei, sehän toimi. Idea siis on lähinnä siinä että kun ensin tuosta vuodasta erottelee tapulit ja sitten vielä nyppii (tai no, en mie tiedä mikä se termi on suomeksi, sovitaan että nyppiminen), eli vähän aukoo noita tapuleita, niin enimmät roskat tippuu pois. Ja ne jotka ei tipu, niin ne ainakin tulee käsiteltyä ja heitettyä mäkeen. 
Vaihe 2. Tapulit eroteltu ja villa nypitty käsin. Aika siistiä se on.
Villan esikäsittelytapoja tuntuisi olevan enemmän kuin tekijöitä. Itse yritän vielä hakea itselleni sopivinta tapaa. Toistaiseksi kuitenkin menee siten, että ensin aina pesen ja kuivaan villan. En tykkää lanoliinista, se jotenkin vaikeuttaa käsittelyä jos sitä on liikaa. Pesen aika matalassa lämpötilassa, että lanoliinia kuitenkin jää villaan. Sopiva omalle kädelle tuntuisi olevan semmoinen 30-40 asteinen liottava fairypesu. 

Vaihe 3. Karstatut lepereet. Hitto kun kerkisin jo osan kehräämään...
Tämän jälkeen erottelen tapulit ja poistan suurimmat roskat (kaikki heinänkorret ja metriä pidemmät koivuhalot). Erottelun jälkeen "nypin" tuon villan, eli poistan tapuleiden päistä pahimmat kiharat jotka ei karstassa aukene, poistan huopuneet villaosat ja vedän tapuleita auki "sivuttain" kuituun nähden. Tämä oikeasti tuntuisi toimivan, sillä villan sisällä olevat roskakeskittymät jää helpommin haaviin ja ne saa poistettua ennen karstausta. Lopuksi sitten karstaus.

Vaihe 4. Siinä se samainen villa on Ristiinan rullalla.. Huomaa, että
tässä kuvassa on luonnonvalo kun muissa ei.

Mut jep! Kyllä nyt taas homma etenee. Nyt vain heti tuli mieleen, että miten tämän saisi osittain koneellistettua ja niitä wool pickereitähän näyttäisi olevan.  Ei varmaan mahdoton tehdä itsekään. Vaarallisen näköisiä pirulaisia, laitetaas tästä loppuun vielä video YouTubesta yhdestä sellaisesta vaarallisen näköisestä viritelmästä, parhaat palat 2-4min välillä! Ei varmasti saa CE hyväksyntää tuo laite..


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Vuoden tylsin blogipostaus

Tällä kertaa tällainen postaus, eli vastoin kaikkia arvojani ja periaatteitani nyt ei tähän sisälly kuvan kuvaa eikä videon videota. Kevät on tulossa, lumet sulaa ja opinnäytetyökin on taas edennyt kielitarkastuksiin. Ette muuten usko miten paljon tympii korjata 80 sivuisesta möllykästä jotain pilkkuvirheitä kolmatta tuntia. Ei vaan ole minun homma tuo äidinkieli, pitäisi varmaan opetella kirjoittamaan, että ei tarvitsisi korjata.

Sitten ihan asiaan. Ristiina tulee jäämään (toivottavasti) eläkkeelle, tai ainakin eläkkeelle minun käsissäni. Tulevaisuudessa kehräyshommista vastaa Schachtin Ladybug nimeltään Jennifer. Ei sitä rukkia vielä ole tullut, mutta tilattu on. Toimitusvahvistusta odotetaan vielä tuolta valmistajalta/maahantuojalta (kiitos vaan ystävällisestä asiakaspalvelusta Villavyyhdille!) ja oletan että odottavan aika on pitkä.

Syy miksi päädyin Schachtin Ladybugiin: osia saa helpohkosti suomesta ja saksasta, hinta on jotakuinkin kohdallaan, rukki on kaksipolkiminen, lyhtyvetoinen ja voidaan käyttää myös kaksoisnyörillisenä. Majacraftilla jotain malleja oli, mutta ei vaan minua miellytä vaikka moni kehrääjä ko. merkin nimeen vannookin. Matchlessia katselin myös, mutta Joensuussa ei nämä softainsinöörin palkat vielä ole niin hyvät että kannattaisi harkita (olis pitänyt lukea vaikka hoitoalalle tai muuttaa eteläiseen suomeen, mutta kun kumpikaan noista vaihtoehdoista ei vaan sovi minulle). Odotus on joka tapauksessa kova ja pitkä ennen kuin jo etukäteen ristitty Jennifer pääsee ensimmäiselle polkaisulle.

Sitten muutakin. Ikinä en ole virkannut - enkä virkkaa! Mutta Novitan Puro batik-langasta alkoi syntymään jotain isoäidin neliöiden kautta, vielä en tiedä mitä, mutta enköhän siitä täällä jotain valaise kun jälkeä saan aikaiseksi. Todennäköisesti koirille peitto tai jotain muuta kun parisataa grammaa sitä on tuolla "ylijäämänä".

Laitankin tästä tuon bambukoukun savuamaan, että ensi viikolla olisi edes jotain järjellisempää postattavaa :)

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Palmikkosäärystimet part II

Joku pälliskö vei miun pipon! 
Viime postauksessa mainitut, monesti puretut palmikkosäärystimet kokivat jonkinlaisen metamorfoosin. Ne hassusti meni kerälle pari kertaa ja lopulta säärystimistä tulikin jotakuinkin Dropsin ohjeella sellainen pipo! Melkein voisin sanoa, että kotelosta kuoriutui... no ei sieltä perhosta kuoriutunut, mutta pipo kuitenkin. Jonkun ihme sällin päähän vielä. huh.

Lanka halusi kuitenkin kostaa!! Ei voi olla totta miten vaikeaa voi joskus olla värien kuvaaminen keinovalojen avulla. Sata kuvaa, eri linsseillä, eri valoilla, ilman salamaa, salaman kanssa. Mistään ei tullut mitään, nyt on sekalainen kuvasätöksintä eri värisiä pipoja. Järkkärin pop-up salama ylivalotti, 50mm (f1.8) kiinteä linssi ei suostunut yhteistyöhön keinovalolla vaan laittoi vihreäksi koko pipon, halogeeni värjäsi toispuoleisesti. Enkä jaksanut odottaa päivään että olis valo ollu kohdallaan. Pitäs ehkä opetella kuvaamaan niin ei tarviis kiukuta näistä asioista, joku osaavampi olis varmasti saanu jälkeä.
Eih, sama pälliskö! Mitä se täällä tekee? Ja miks
sillä on miun säärystimet päässä?
(PS. tässä kuvassa tais tulla lähimmäksi
oikeaa tuo värikin)
No, siinä teille pari kuvaa, alimmassa lienee realistisin väri, salamaa olis varmaan jollain paperilla pitänyt vielä ohjata. Ei tule miusta kuvaajaa tai yhtään mitään muutakaan. Ai nii, paitsi todennäköisesti YAMK-insinööri, sain nimittäin opinnäytetyön tulostettua kielenhuollollista tarkistusta varten! Pitää palkita itsensä...

Mut semmoinen tuli sit niistä säärystimistä! Nyt mie lähen rukkikauppaan ihastelemaan. Niin ja varastan piponi takas tuolta pällisköltä!

torstai 13. maaliskuuta 2014

Palmikkosäärystimet

Siinä se nyt on - lankana.

Aina ei voi onnistua. Kaksi kertaa minä ne alusta aloitin, ensimmäisellä kerralla palmikko ei miellyttänyt, toisella kerralla havaitsin kaventaneeni liikaa. Ensi kerralla osaan tehdä jo toivottavasti oikein, mutta välillä taidan tehdä tästä itsekehrätystä vaikka pipon.

Ehkä masentaa, ehkä ei, mutta ainakin neulominen tökkii näiden säärystinten kohdalla.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Veni vidi kehräsin ( I came, I saw, I spun yarn)

Siinähän sitä lankaa olis jonninnäkösellä solmulla. Huomaa partiolaistausta.
On se oikeasti paljon nätimpää mitä kuvassa oleva suttura :D

Latina, kas tuo kieli, jota ei kukaan voi ymmärtää ja mistä ei google translatorkaan kaikessa viisaudessaan löytänyt järjellistä sanaa kehräämisellä. Tämä nyt ei liity mitenkään alla olevaan, mutta tekaisin lankaa topsista. Tulihan siitä ihan nussakkaa ja kuten kuvasta käy ilmi, olen yhtä huono valokuvaaja kuin kehrääjä. No, eikös tuosta jotkut lapaset duunaa. Ristiinan kehrä on aina tuntunut miusta hirmu vikkelältä, en tiedä välityksiä ja olis oikeastaan ihan kiva tietää jos joskus rukkia hankkii että millaisilla välityksillä sitä on tullut kehrättyä.

Eli tehdäänpäs tässä välissä insinöörimäinen (no ehkä kuitenkin peruskoulutason) laskutoimitus! Lasketaan rukin välitykset.

Kehä on p=2*pi*r. 
Mitattuna rukin pyörän halkaisija on 610mm ja kehrän halkaisija 55mm. 
Ärrä pyörälle = 610/2 = 305mm, 
ja kehrälle = 55/2 = 27,5mm. 
Pii on ulkomuistista 'bout 3,141692, mut helpotetaan ja pyöristetään 3,142:n,  
Pyörän kehä p=2*3,142*305mm=6,284*305= 1916,62mm ~> 1917mm. 
Kehrän kehä p=2*3,142*27,5=172,81. 

Tästä sit voidaankin laskea suhde kun jaetaan ärrät 1916,62/172,18~>11/1. 

Ja miksi tein näin monimutkaisesti, niin siksi että aivot kaipaa välillä jotain järjellistä tekemistä. Suhdehan saataisiin jakamalla suoraan halkaisijat ja jotenni näin sen varmaan saa todistettua matemaattisesti: Välityssuhde on sama laskettiin se sitten halkaisijasta tai kehästä, koska:  

(2*pi*r1)/(2*pi*r2)  <=> r1/r2, 

eli kakkoset ja piit supistuu pois ja jäljelle jää vaan ärrät, r on taas halkaisija/2, joten se on se ja sama lasketko kehästä vai halkaisijasta, lähelle samaa pääset joka tapauksessa riippuen mm. piin tarkkuudesta ja pyöristyksistä.

Ja jos yllä olevasta havaitsette virheen niin en väitä vastaan. Heitin jotakuinkin huntturasta nuo laskutoimitukset, en ihmettelis vaikka kaavakin olis väärä tai rikkoisin jotain matematiikan sääntöä. En ole hyvä näissä hommissa kun en oo ihan äsken laskenu ilman symbolista laskinta.

Mut pointti mikä tässä oli, niin kertaamisen tekis mielellään 7:1:n tjsp. kehrällä, tuntuu että tuo 11:1:llä saa kädet viuhua oikein kunnolla ja sitten se kyllä näkyy kertausjäljessä. Ohukaiselle langalle tuo välityssuhde on kyllä muuten napakka. Mut semmoista, käyttäkää matemaattisia kykyjänne, kokeilkaa vaikka jakokulmaa jos ette sitä ole pitkään aikaan käyttänyt. Melkein vannoisin, että joudutte hetken miettimään että mites se menikään!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Hankintoja, säärystintä ja alpakkalankaa

Päivä ja oikeastaan koko viikko on taas mennyt lukiessa Leif Åbergin, Elisa Juholinin ja muiden viestinnän vakuuttavien teoreetikkojen aineistoa ja muodostaessa opinnäytetyötä. Tänään juurikin viimeistelin loput tekstit tämänkin sisään ja enää puuttuu tiivistelmien hiominen, kielitarkastukset ja loppuhionta. Arvatkaas tuntuuko hyvältä kun tuo 80 sivuinen ikuisuusprojekti alkaa lopulta olemaan valmis (no, ei sitä ole ihan vuotta tehty, ehkä 10kk)!

Nippu westien karvaa, voitte päätellä että oliko kolmannen asteen kuulustelu
näille karvoille käynnissä. Kuva ilman päätä oli mahdotonta saada..
Mutta ettei asia karkaisi niin on ollut viikolla vaikka mitä äksöniä neulontarintamalla. Alkuviikosta entiseltä työkaverilta saatiin koirankarvoja joista oli tarkoitus kokeilla jotain. Kyseessä Westien (valkoinen länsiylämaanterrieri) nypityt karvat (näin ainakin luulisin, en ole vielä tarkistanut niin läheltä :)). Aika karkeaahan se on, mutta saapahan kokeiltua että osaanko tai pystynkö edes tästä mitään kehräämään. Toki ainahan sitä villaan voi sekoittaa jos ei muuten, mutta pitäähän se 100% karvanakin kokeilla. Noissa karkeissa karvoissa monesti on se, että ne pistelee pirusti, että myös langan käyttötarkoitusta katsellaan jos saan sellaista muodostettua. Tietysti pojat tykkäsi kovin, karvasäkin kaappiin saattaminen olisi melkein vaatinut sen että molemmat pojat nostetaan komeroon asumaan..

Ettei tämä sitten jäänyt viimeiseksi niin innostuneena viime palmikkosukista ajattelin että tekaisen itse pitkävetona kehrätystä, todella likaisesta ruskeasta lampaanvillasta säärystimet. Ei ne roskat siellä enää juurikaan näy muuta kuin satunnaisina "möykkyinä" jotka saan kyllä neulotusta pinnasta nypittyä pois. Ensi kerralla pitää varmaan enemmän nyppiä noita tapuleita ja olla vaan yksinkertaisesti krantumpi sen suhteen mitä kelpuuttaa kehruuseen. Ei vaan aina meinaa raaskia, varmaan ylipihiys iski.


Hankintaa, palmikkoa ja TIRPUNEN! Sori huonosta
valotuksesta kuvassa, vähän hankala tuo tumma
että palmikkoneulekin näkyisi.
Säärystimiä kerkisin tekemään toisen jo melkein valmiiksi ihan perus palmikolla (4+4 silmukkaa), mutta ei tuo jälki oikein miellyttänyt... Niin ja todellakin säärystin on täysin sävelletty, ihan ite suunnittelin kerrankin jotain. Kävin hakemassa inspiraatiota (itseasiassa maitoa) Tokmannilta ja siellä pisti silmään Mary Webbin "Pieni suuri neulekirja", josta heti palmikkokuvioita katsomaan. Tuossa oli aika mukavasti kaikkia ruutupiirroksia/ohjeita/mallineuleita, joista sitten päätyi yksi tuohon säärystimeenkin. Vaikeustasolla keskivaikea - puolukat (tiedättehän minkämarjat) - überhelppo se on. Kolmea erilaista silmukan pyöritystä joka neljäs rivi ja puolessa välissä nostetaan silmukka joka toisella rivillä? Missä se keskivaikeus?


Alpakka, alpakka, alpakan housuun tuli iso...
Ristiinakaan ei ole kettuillut ja sainkin alpakkaa kehrättyä pitkävetona oikkein muhkuraiseksi ja pehmoiseksi ja ja ja varsin miellyttäväksi langaksi. Yllä olevassa kuvassa siitäkin jotain, eli 68g. Vyyhdillä on 148 kierrosta lankaa, eli  kun vyyhditin 108cm ympäryksellä olevan pahvilaatikon ympäri niin metreissä tätä lankaa on noin 160m. Aikasta riittoisa vyyhti sanoisin, jännä miten on varmaan vähän ohuempaa/kevyempää kuin ensimmäiset kolmisäikeiset lampaanvillalangat, joissa 64g vyyhdillä oli noin 75m. Tuplat tuli, vaikka yhdelle rullalle mahtui tämäkin. Itse alpakka oli kyllä mukavaa kehrättävää! Esikäsittelyt oli samat mitä lampaanvillalle, eli pesin, puhdistin ja karstasin. Karstaaminen ja kehrääminen on mielestäni vain jotenkin helpompaa pestyn villan kanssa, vaikka pesemisen teenkin kohtuu matalalla lämmöllä (tyyliin: 40 astetta, jossa ei lanoliini edes pilkkoudu, vaikka ei alpakassa edes lanoliinia ole, mutta kuitenkin). Tämä jo tekee kehräämisestä ja villan käsittelystä mukavampaa eikä näpit ole ihan läpirasvaiset kehrätessäkään.

Mutta semmoista tänne, seuraavaksi sitten tehdäänkin noita säärystimiä ja yritetään aloittaa värjätyn topsin kehruu. Vieläkin haaveilen tuoreemmasta rukista, mutta jospa siihen rahat saisi jemmattua jo tässä parin kuukauden sisällä...

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Lopulta valmis!

HAHAA! Valmiit on, huomatkaa myös koirankarvoja joka paikassa
- lattialla ja sukissa! Vasta imuroitiin ihan oikeasti :D

Lopulta ne on valmiit, palmikkosukat, ensimmäiset sellaiset. Tai yleensäkin ensimmäiset palmikot mitä koskaan olen neulonut ja kerrankin olen tyytyväinen lopputulokseen - ainakin suurimpaan osaan, ensi kerralla tiedän mitä teen toisin. Kapeampi palmikko jalkapöydän päälle (reunimmaiset palmikkopötköt pois jalkapöydän päällä, kavennetaan ne nilkassa pois..) ja palmikko ei tod. jatku kärkeen asti, meni hermot kärkikavennuksissa. Ja mallihan oli alun perin Novitan sivuilta (Arja Viitalan suunnittelemat), mutta jotain muutoksia noihin tein, kuten erilaisen kantalapun ja kärkikavennukset. Mut palmikkoon ohje löytyy tuolta. 

Parasta tässä projektissa oli se, että ensimmäisen sukan teko kesti ja kesti ja kesti ja kesti, toinen valmistuikin ihan inhimillisessä parin päivän ajassa. Näköjään kaikkea oppii vaikka olisikin insinööri.

Muttapa mutta, ne on siinä, joustinta takana ja mieleinen palmikko edessä. Nyt se on tehty ja seuraavaa työtä puikoille (tosin pitää varmaan kehrätä alpakkaa välissä) - enää ei muuten kiinnosta juurikaan neuloa sileää, jotenkin tuo palmikko vei mennessään...