torstai 23. tammikuuta 2014

Wollen Sie? (Suom: VillaatSä?)

Hätsiu! Ja flunssa päällä, yritin kyllä tätä tautia saada vaikka väkisin kun emännälläkin kerta oli (tautikateus). On nimittäin juotu samasta lasista ja savukkeestakin jämiä olen ruikuttanut. Ei suostunut sylkäisemään kalakeittoonkaan, vaikka miten pyysin. Tämä ihan sillä että saisi keskittyä opinnäytetyöhön, neulomiseen ja kehräämiseen ja pitämättömiä sairauslomiakin olisi. Tuo työnteko kun näyttäisi haittaavan harrastamista oleellisesti. Noh, nyt on flunssa, mutta tuli joku kakkosluokan pöpö, josta ei saa edes saikkua :) Lienee ihan oikein tällaiselle. Kärsitään nyt sitten.

No onneksi emäntä edes on saanut jotain aikaiseksi kun minä vaan tuherran
Koska tuo pakkanenkin on jossain -23C kieppeillä, niin pitihän sitä taas jatkaa projekteja. Tunikan etu- ja takakappale on valmiina ja nyt alkoi armoton hihojen vääntäminen.. Mutta oikeasti, 184 silmukkaa hihassa! Itse tunikassa kun oli per kappale jotain 85s ja nyt 184s niin tuntuu kyllä että ei etene millään ja kerä vaan hupenee vieressä.. Hyvin turhauttavaa kun kuvittelee pääsevänsä helpolla - olisi taas pitänyt kuunnella äitiään ja tehdä trumpettihihojen sijasta ihan suorat versiot :P 184 ei ole edes alkuluku, joka nyt olisi edes helpottanut ajatusmaailmaa insinöörin silmin (salauspuolella taidetaan käyttää alkulukuja tai puolialkulukuja laajemminkin, esim. RSA:n kanssa, ovat vaikeita purkaa kun luvut on riittävän isoja). Vastoin kuin salaukset, eipä ole tämä työ ollut vaikea purkaa, vasta neuloin pari senttiä ja huomasin nurjan silmukan väärässä kohtaa --> purkuun. Täsmää siis jonkun ROT-13 salauksen kanssa. Ei ole insinööreille tämä touhu. No, onneksi emäntä, joka myöskään ei ollut juurikaan koskaan neulonut, on ollut ahkera. Tekaisi minulle sormikkaat ja itselleen puolen säären sukat (Novitan taikanallea molemmat). Eikä siinä vielä kaikki, tekipä vielä yhdet villasukat seiskasta kaverilleen ja toiset on jo puikoilla odottamassa - tilauksia satelee joka suunnalta, pipo kai sillä seuraavaksi nousee puikoille. Uskomattoman hyvällä käsialalla vielä, vaikka ei oikeasti ole koskaan oikein neulonut (kuvassa olevat olivat varmaan kolmannet ja neljännet työt). Oon ehkä kade ihmisille, joilla on hienomotorisia taitoja. Kade, sanon minä.



No siinäpä sitä ruskeaa lampaanvillalankaa. Todella nätillä vyyhdillä, syynä
nätteihin vyyhteihin se, että Camolle olisi nuo maistunut - varasti varmaan
kymmenen kertaa kuvauksen välissä jomman kumman vyyhtisen.
Itsellä menikin viime kirjoituksen jälkeen vähän kehruuhommiksi. Tunika alkoi masentamaan, joten eikun Ristiinan kimppuun. Sieltä sitten lopulta syntyi 100% ruskeasta lampaanvillasta joku satakunta grammaa lankaa (metrejä en taaskaan laskenut). Kertauksena normisti kolmelta rullalta, joskin tuossa huonona puolena on se että kun tein vajaita rullia niin jäi sitten osalle vielä säiettä käyttämättä. Pitäisi opetella varmaan ketju/silmukka/navajokertaus (vaimillänimelläneammattilaisetsitäkutsuu?) niin ei noita rullanjämiä jäisi talteen. Tosin sitten jäisi jämien hyödyntäminen ja moniväristen ja -säikeisten teko jämistä sikseen. Mutta takaisin asiaan.. Eli kohtuu tyytyväinen taas tulokseen, pitäisi varmaan opetella myös pitkävetotekniikkaa paremmaksi kun kuitenkin karstalankaa teen, tulisi vähän kuohkeampaa lopputulosta. Ja villakammatkin polttelisi vähän, mutta öh, opetellaas perusteet nyt ensin.

Vajaa puolet tms. villavarastosta pestynä!
Seuraavaa kehruuprojektia odotellessa päätin pesaista myös vähän villoja - semmoisen pari vuotaa tuosta riipaisin kerralla. Voin sanoa, että sitä imelää lanoliininhajua voi vieläkin löytyä kummallisista paikoista. Ja jos jotain kiinnostaa, niin pesuhan oli taas kerran Fairylla kun en mitään villanpesuainetta löytänyt. Villat ei edes tuoksu sitruunalle, vaan edelleen sille lampaalle. Tosin olinkin vihmerä ja käytin toisia harrastuksia hyväksi. Pari vuotaa mahtuu siis todella hyvin tuollaiseen käymissaaviin (jep, teen ns. täysmäskäämällä olutta, ei siis mitään uutetouhuja vaan ihan oikeasti maltaasta) ja takan kun lämmittää niin ei ne pitkään edes kuiva. Edellyttää toki sitä että koirat on eri huoneessa, märkä villa kun tuoksuu koirun nokkaan liian mukavalta.

Vettä noiden pesuun meni vähintäänkin yhden emännän "pikasuihkun" verran, eli pitkälti toistasataa litraa... Vielähän noissa on hommaa kun roskat irrottelee, karstailee ja kehräilee. En kyllä edelleenkään tiedä mitä sitä kehräisi, mutta katsotaan mitä se maailma tuo tullessaan. Jotain varmaan perus-kolmisäikeistä, että oppii homman kunnolla, pitkävetona ehkäpä ja sen navajonkin voisi opetella. Vähän polttelisi valkkariherra Speedystä tehdä lankaa, mutta on niin ihanan pehmeää pohjavillaa että mieluummin tekisin seoksen kammatusta kuin karstatusta villasta. Ja eihän minulla kammattuna ole kuin merinoa, jota tekisi mieli kokeilla ensin kehrätä ihan omanaan. Eikä sitten Wallu Hulkoisen (Hullu Walkoinen <=> Wallu Hul..., noh, ehkä tajusitte.) karvanlähtökään tuottanut riittävästi että siitä pelkkää 100% walkoisen lankaa saisi.

Mut aivastuksen saattelemana punkkaan ja huomenna iloisena uuteen työpäivään (kaihtimet kiinni ja koodaamaan)! Kuluttakaa puikkojanne.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Voe Ristiina minkä teit!

Ei näpit kestäneet tätäkään viikonloppua ilman villan hipistelyä ja armotonta suunnittelua seuraavasta langasta. Tottakai oli jo pestynä tuota ruskeaa lampaanvillaa, josta sitten kolmisäikeinen lanka lähtikin tulemaan. Viikonloppu onkin sitten kulunut tehokkaasti karstatessa ja kehrätessä, vuorotellen ja välillä jopa yhtäaikaisesti. Ei tosin täysin komplikaatiotta, Ristiinalla varsinkin on kyllä huononhuono päivä.

Villa oli muuten ok, mutta kun en ole lajitellut vuodissa ollutta villaa niin sattuipa nyt kerrankin selvästi lampaan jalkojen villat. Näissähän tunnetusti on varmaan kaikista huopuneinta villaa ja ei siinä vielä kaikki, vaan myös pirun paljon kaiken maailman orgaanista irtoroskaa - mitä lie lampaiden makuualustajätettä (sahanpurumaista, iso osa irtoaa karstatessa), jyviä, heinänkorsia.. Eli toisin sanottuna itse lampaan villan puhdistaminen vie niinkuin iän ja terveyden kun käsin nyplit 2mm-5mm pitkiä heinänpätkiä villasta, jonka jälkeen karstatessa tulee vain koko ajan tuota lisää vastaan. Ja lopputulos jäi silti töhnäiseksi ja kehräyksen jälkeen jalkojen juuressa on kasa roskaa. Loppulankakin varmaan todella heinäistä, mutta eipä tuo haittaa.
Sielläpä noita roskaisia karstattuja lepereitä lepää kehruuta varten..
Ei kyllä lähtenyt kaikki roskat millään tästä villasta, joten kehrätessä tarkkana...

Toisekseen huopuneista meni hirveästi hukkaan ja karsatessa vielä huomasi, että lepereisiin jää kohtalaisen paljon kaiken maailman myttyjä joko roskien aiheuttamasta villan solmuuntumisesta tai sitten ihan huopumisesta. Eli varsin haastavaa villaa oli tällä kertaa. Mutta mitäpä sitä ei kestäisi, koska ainakin säikeet on niin järjettömän nätin väriset, että varmasti tulee komeaa lankaa! Kun nyt kerta tuon lampurinkin numeron sain niin pitänee hänelle jotkut lapaset yrittää tuosta oman lampaan villasta tekaista :) Katsotaan jos vähän paremmasta osasta villaa ne kuitenkin kehräisi.

No sitten siirryttiinkin itse kehruupuuhiin. Ristiinalla on jotkut vaihevuodet tai jotain, kehruun aloitus meni siihen että kehrällä pyörivä nyöri (todellakin, ristiinassa on kaksi nyöriä, eikä yhtä pitkää ristiin menevää) jatkuvasti pomppi paikaltaan. Syyn etsimiseen menikin sitten aikaa... Joka kolmannella polkaisulla suurin piirtein nyöri hyppäsi paikaltaan, joten ensin epäilin ämmää, joka on väljä rungon välistä. Tälläsin tähän lisää pahvia pitämään ämmää oikeassa asennossa. Ristiina toimikin vähän aikaa ihan hyvin, sitten taas sama vika - seuraavaksi väljäsin ja kiristin ämmää ja taas kehrättiin vähän aikaa. Ongelma toistui.

Syypää nyörin hyppimiseen löytyi! Tässä
kuvassa tuo kriittinen nahkahihna kiristettynä.
Tuli mieleen, että näinkö tämä perintörukki nyt sanoi lopulta sopimuksensa irti, mutta eipäs luovuteta. Tällaisten perintörukkien kanssa saa monesti olla tarkkana, itselläkin on käynyt lähinnä tuuri että on ollut korjattavissa ja lyhty on hyväkuntoinen. Ainahan tämän kanssa on saanut jotain puuhata ja osia tilata paikalliselta puusepältä (ml. puisia ruuveja rukin pyörään) :P Mutta joo, rukin pyörän puuruuvit oli seuraava ajatus, että jos nämä löysää sen verran että pyörä heilahtaa ja tiputtaa nyörin. Löysällähän ne oli, mutta eipä kiristys auttanut ongelmaan. Ämmä siis oli linjassa pyörän kanssa ja kumpikaan ei päässyt heilahtamaan siten että lankalinja siirtyisi ja pompauttaisi nyörin pois - mistä IHMEESTÄ on kyse?

Sitten yht'äkkiä emäntä huutelee vierestä, että "lyhtys heiluu" ja niinhän se tekikin! Lyhdyn toisen pään kiinnitys oli antanut löysää ja roikkui sen verran että kun rukkia polkaisi sopivalla nopeudella niin lyhty hyppäsi ja "heitti" langan pois kehrältä. Tämähän siis on nahkaremmipatentti, joka näköjään oli päässyt löystymään. No tämän jälkeen homma alkoikin jo sujua, vaikka vieläkin heittelee välillä tuota nyöriä paikaltaan, mutta ajan niin äärilöysillä nyöreillä koko rukkia että pienillä kiristysliikkeillä siitä selviää.

Tämmöstä siitä tulee :) Ja näkyypä siinä myös tuo
pahvitalla ämmän oikeassa laidassa. 

Noh, tämmöinen kehruupäivä tänään ja eilen. Työn alla edelleen ensimmäisessä kuvassa näytetyt lepereet ja näyttäähän se siltä että semmoinen 100-150g tuosta taas lankaa syntyy.. Ainakin toivottavasti! Laitetaas vielä tuohon yläpuolelle kuva keskeytetystä kehruusta ja siitä, millaista harmaaruskeaa säiettä sitä syntyykään tänä viikonloppuna (100% lampaanvillaa)!

perjantai 17. tammikuuta 2014

Tunikan takazibale valamis!

Usean purkamisen ja neulomisen ja purkamisen ja neulomisen ja purkamisen ja neulomisen jälkeen lopulta tunikan takakappale on valmis... Niin ja tosiaan etukappale on jo puikoilla. Olihan tuossa nyt aloittelevalle neulurille jonkin verran tekemistä. Joku 130g taisi mennä lankaa, eli vähän reilu kerällinen. Muutama harmittava sässi siihen jäi, mutta ennen kaikkea näyttäisi olevan värivirhe Novitan Batikissa, joka kyllä kuvassa näkyy pirun hyvin (kolmas täysi musta raita alhaalta päin). Ajattelin kyllä, että tuo saa jäädä takakappaleeseen kun ei se sieltä niin välttämättä käyttäjää häiritse. Katsotaan sitten puranko kun etukappaleen olen saanut valmiiksi. Aluksi kun ei oikein tiennyt että onko tuo värivirhe vai ei, mutta alan pikkuhiljaa tulemaan siihen tulokseen että on se. Rekkuli tulossa Novita, odota vain ;)
Puhelinhuonolaatuinen tunikankuva takakappaleesta.
Mutta muuten ei oikein tässä ihmeempiä olekaan tapahtunut. Koirat odottaa lenkitystä ja harjausta, jonka meinasin tehdä ensi kerralla noilla extra fine karstoilla, kun aika hyvin tuntui soveltuvan koirienkin karstaamiseen. heh. Mitäkähän sitä tästä oppi? No ainakin lukemaan vähän monimutkaisempia ohjeita, joiden itsestäänselvydet piti varmentaa - keneltäkä muultakaan kun äidiltä! Mistä se aikuinen mies nyt muualtakaan kyselee yhtään mitään? Ei tuossa nyt sinänsä mitään ihmeellistä ollut - perus päättelyt, kavennukset ja oikeat ja nurjat. Näillähän sitä taitaa pärjätä tässä hommassa. Tulihan tuota takakappaletta sovitettuakin ja vaikutti vielä tässä vaiheessa siltä, että hyvä siitä tulee.

Mjoh. Kehruun osalta vähän käymisvaihe, en oikein suoraan sanottuna tiedä mitä tässä tekisi. Jotain kolmisäikeistä se on, mutta kun koiran karvaa on vain 70g (speedy) + 70g (camo), karstatopseja harmaata olisi 100g ja ruskeaa semmoinen 60g + valkoista merinoa 60g. Villaa kyllä vielä löytyy raakana ja varmaan voisi ne pestä - ehkä tällä kertaa fairyn sijasta villanpesuaineella. Lisäksi olisi lampurin puhelinnumero, josta voisi ruikutella lisää villaa, mutta ongelmahan on edelleen se, etten tiedä mitä lankaa sitä tekisi. Varmaan ruskeaa kolmisäikeistä tai sitten ihan merinoa. 

Ehdotuksia kehruuprojektista otetaan vastaan, anyone?


lauantai 11. tammikuuta 2014

Kolmisäikeinen lampaanvillalanka valmiiksi ja tunikaprojekti käyntiin

Liian pitkään kerkisin olemaan projektoimatta mitään. Ihan selvästi liian koukuttavia nämä käsityöt... Jossain viestissä mainitsinkin, että kolmisäikeinen lampaanvillalanka oli jo käynnistynyt - taisi silloin olla villat pestynä ja ainakin osittain karstattuna. Todella mahtavaa oli kyllä käsitellä tuo lampaanvilla alusta loppuun ja lopuksi siitä tulikin lankaa. Ehdottomasti kehräämisen palkitsevin hetki on se, kun  kolme rullallista säiettä on kehrätty, ne on kerrattu ja kertaamisen jälkeen vyyhditty - kun vyyhdin räväyttää pitkäksi ja näkee, että se on tasapainoista lankaa (vyyhti ei juurikaan kierrä mihinkään suuntaan vaan "lepää" rentona) niin se tunne on jotain käsittämätöntä! Tietää, että pesun jälkeen ei tarvitse roikutella painoja tai mitään, lanka vaan on valmista ja pesu vain tasoittaa vielä kierteen.

64g suomeenlampaanvillalankaa, suoraan kertauksen jälkeen
(vähän kierretty käsin että asettuu kuvaan nätisti).
Edellisestä voi siis päätellä, että mielestäni onnistuin tuon langan kanssa kohtuullisen hyvin. Säikeet oli osittain ylikierteisiä ja joitain yksittäisiä "saparoita" jäi lopulliseen lankaan - varsinkin viimeiseen 18g:n, mutta minkäs teet - muuta kuin ensi kerralla paremmin. Piti vähän kokeilla kierrettä että saisi lähelle maksimikierrettä ja tämä passaaminen sitten näkyi kyllä alkurullassa (eli kertauksessa viimeisessä pätkässä). Tänään siis tuli tuo lopulta kerrattua kun säikeet oli olleet rullilla ensin muutaman päivän verran. Ristiina hyrräsi harvinaisen tyytyväisenä ja paikallisen puusepän tekemä rulla toimi kuin unelma kertaamisessa - rukin kanssa ei tällä kertaa ollut oikeastaan mitään ongelmaa tai säätöä, homma vain meni eteenpäin. Ehkä Ristiinalla oli vaan leppoisa päivä.

Vuoden patenttiratkaisu: Rullateline kudinpuikoista
ja reikäkorista. Toimii kuin junan vessa (ei pendon).
Tänään kehruupäivä oli varsinainen patenttiratkaisu muutenkin. Ensin piti miettiä miten saan kolmelta rullalta kerrattua kun ei rullatelinettä ollut. Noh, pitihän sitä ensin yrittää rakentaa pienistä puutikuista ja koirien Dentasticks-laatikosta tällaista. Lopputulos oli lähinnä kaksi kuolaavaa koiraa härväämässä keittiönpöydän ääressä kun allekirjoittanut leikkeli herkkupakettia. Rullatelinettä ei siitä syntynyt. Seuraava patenttiratkaisu olikin jo onnistuneempi - kaupasta vastikään ostetut kudinpuikot ja reikäkori! HAH! Nerokkain teline koskaan. Toinen patentti olikin sitten itse vyyhdintään. Kyynärvarren ympäri vyyhditessä kun tulee niin onnettoman pieni vyyhti... Tai ainakin minulla kun tuo kyynärvarsi on jotain sentin ja kolmen väliltä. Vyyhtesin sitten Lemmikkiruoka Tessun tehtaanmyymälästä ostettujen pakasteruokien mukana tulleiden pahvilaatikoiden ympäri ja kuinka ollakkaan, vyyhdin ympärysmitta on 108cm ja tästä saa laskettua sitten langan metrimäärän vyyhdillä - joka tosin jäi laskematta muilta kun yhdeltä vyyhdiltä.

No, näistä langoista ei kerinnyt paljon nauttimaan, joten tulin siihen tulokseen että viedään pykälää kovemmalle neulojalle, eli äiteelle. Kokonaisuudessaan tuli siis kolme vyyhtiä, 64g, 58g ja 18g. Eiköhän noista sukat tekaise. 64g vyyhdillä oli 72m lankaa, joten jos oletetaan että sama on muissa vyyhdeissä niin grammassa lankaa on metrejä noin 1,16m.. Eli mitä tuosta tulee sitten yhteensä, 162m?

Iso syy langasta luopumiseen oli ihan puhtaasti uusi neulontaprojekti. Äiteen Novitan lehdet sai emännän persijen väräjämään kun näki yhden mallin ja eihän se sitten auttanut kun lähteä paikalliseen Prismaan ostamaan lankoja. Kyseessä siis Minna Metsäsen (suunnittelijoille aina propsit, itsestä ei ole siihen) suunnittelema  "naisen isokauluksinen tunika", ohje löytynee Novitan sivuilta (http://www.novita.fi/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=92046).  Löytyy myös Novita-lehdestä Syksy/2009.

Seuraavan projektin alkustartti, Tunika Puro Batik-langasta... äiti, auta.

Toistaiseksi projekti on lähtenyt käyntiin - yllätys kyllä - purkamisella. Ensipurku oli takakappaleen 10cm jälkeen, kun tultiin siihen tulokseen että liian isoa kokoa lähdin tekemään. Toinen purkaminen oli juuri äsken takakappaleen 25cm jälkeen (takaisin 15cm:n asti) kun huomasin että saattanas, tuostahan on reunimmainen silmukka karannut heti halkion jälkeen. Noh, virheistä oppii tai ainakin saa neuloa enemmän :D Lankana itse käytän Novitan Puro Batikia, mustana tottakai. Eka paitatyyppinen neule enkä kyllä 100% akryylistäkään ole koskaan neulonut. Paljon uutta asiaa :) Onhan se lanka kai ohuempaa kuin tuossa ohjeessa oleva Puro, mutta mallitilkun neulominen osoitti että ohjeen puikkoja käyttämällä saatanee silti aikaiseksi edes lähelle ohjeen neulosta muistuttava neulos. Isothan nuo 6mm puikot on tuolle langalle, mutta jälki omaan silmään näyttää kohtuullisen siedettävältä. Tulee varmaan ihan mukava tunika jos sen joskus saa valmiiksi. Purkamisessa on kyllä ollut ehdottoman hyvä puoli se, että tuli kokeiltua pyöröpuikkojakin neulomisessa kudinpuikkojen sijasta ja ainakin metalliset kudinpuikot on kyllä niin pirun painavat että pyöröpuikoilla neulominen on sata kertaa mukavampaa ja nopeampaa. Bambukudinpuikot voisi olla vaihtoehto, mutta niitä ei ole kun 5½:t joilla tuo alku menee mukavasti.. Noh, kaikkea sitä oppii kun väärin tekee.

Näillä eväillä taas eteenpäin, seuraava kehruuprojekti odottaakin jo nurkan takana - se on joko ruskea lampaanvillalanka tai sitten Speedynkarva-merinolanka, sitä odotellessa... Loppuun vielä valmiin pesemättömän suomenlampaanlangan kuva kera pöydässä olevan kahvitahran!



sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Camonkarvakynsikkäät

No niin, tuli inspiraatio neuloa lopulta Camonkarvakynsikkäät kehräämästäni koirankarvalangasta. Kynsikkäiden langassa on 60% koiraa ja 40% lammasta (vai meniköhän se toisinpäin?). Carva on Camosta ja on jurrikassa niin pirun liukasta kuitua tuo pohjavilla, että ei meinaa kehrätyssä langassa kestää paikallaan. Näillä kynsikkäillä on sitten varmaankin karvanlähtöaika aina keväisin ja syksyisin - ja niistäkin toinen kestää 6kk ja jälkimmäinen enää vain puoli vuotta. Toivotaan etteivät ala haukkumaan vastaantulijoille. Noh, kuva alla.

Camonkarvakynsikkäät, Carvaiset sellaiset.
Eli tämähän eteni sillä tavalla, että Camon karvaa kerättiin muutama kuukausi ja se karstattiin sopivassa suhteessa tummanruskean suomenlampaanvillatopsin kanssa sekaisin. Tämän jälkeen kehräys, kertaus, pesu ja kuivatus. Lanka on todellakin vain kaksisäikeistä ja tehty lyhytvetotekniikalla (huonolla sellaisella). Säikeissä olisi ehkä saanut olla vähän enemmän kierrettä että karva ei olisi lähtenyt noin rajusti irtautumaan langasta. Mutta huh, sopiipa tuo karvaisuusaste pirun hyvin koko lapasiin. Alla vielä lisäkuva osoittamaan sitä, että todellakin ovat todella karvaiset ja LÄMPIMÄT sormikkaat. Paksuutta langalla oli sellainen 2-3mm, joten todella paksut kynsikkäät tuli tehtyä - luulisi kestävän.

Jep, pörröä löytyy ulkoa ja sisältä :)

Itse kynsikkäät tuli tehtyä 3,5mm sukkapuikoilla. Aloitin tekemään muutama päivä sitten 40s:lla, mutta nehän oli aivan liian isot - näillä pääsin pikkusormeen asti ja purin. Purkamisen jälkeen kokeiltiin uusiksi 32s:lla  ja johan alkoi sopimaan. Vaikka tein mallitilkunkin, mutta silti lanka oli niin epätasaista että mitta heitti. Käytännössä molemmat kynsikkäät on siis tehty  eilisen illan ja tämän päivän aikana. Tarkkaa aikaa hankala sanoa, mutta kyllä näihin muutama tunti meni.

Nämähän on ihan peruskynsikkäät, eli kiilapeukalo ja muutama sormi (viisi jos tarkkoja ollaan, noin niinkuin per kynsikäs). Sormet yltää toiseen niveleen asti, itse kun tykkään pitkistä kynsikkäistä ja riittää kun vain sormenpäät on näkösällä. Joustintakin (2o,2n) on reunassa semmoinen seitsemän senttiä. Sormenpäät on päätelty ylivetämällä ja mitäpä näistä muuta sanomaan. Ensimmäiset kynsikkäät mitä olen tehnyt, mutta ei näissä nyt mitään ihmeellisempää ollut.

Lanka oli siis tekemisen keskiössä. Ja että näissä säilyisi lämpö hyvin - ja koska lanka ei ollut vielä riittävän pörröistä - niin karstasin kynsikkäät sisäpuolelta käsikarstoilla :D Voin sanoa, että kun käden tunkee tuohon kynsikkääseen niin tietää jo valmiiksi että kohta lämmittää. Testiajolla nämä kynsikkäät lähteekin sitten vasta huomenna koiralenkillä. Lanka onkin Camon suosikkia, lankarulla neulomisen aikana yritettiin varastaa noin 50 kertaa ja voi että miten kiva noita omista perskarvoista tehtyjä kynsikkäitä olisikaan nutuuttaa ja repiä.. Hulluksi meni koko koira näistä kynsikkäistä.

Ja mikä parasta niin emäntähän tuossa tekeekin jo minulle seuraavia kynsikkäitä kun pääsivät loppumaan. Luvassa on kuulemma Novitan Nallesta (Taika) tehdyt kynsikkäät. Ja hyvin on neitonen vääntänytkin, tässä on koko ajan hieman opetettu ja todella näpäkät kynsikkäät tulossa myös sieltä allekirjoittaneelle...

Miun pitää silti tätä tekemistahtia vähentää, ettei tule tätä blogia joka päivä päivitettyä...

lauantai 4. tammikuuta 2014

Kierteet kohdalleen kirjallisuuden avulla ja sukkalangat tulille!

Hip hei! Luulin osaavani kehrätä edes vähän, mutta syntymäpäivälahjaksi saatu Tuulia Salmelan kirjoittama Kehrääjän käsikirja osoitti luuloni vääriksi. Voi äiti, että kehruukärpänen puraisi uudelleen. Muutaman sivun lukemisella jotkin itselle internetistä ja muista lähteistä epämääräisesti kerätyt asiat jotenkin vain loksahtivat kohdalleen. Tasapainoisen langan synnyttäminen pelkästään muutaman rivin lukemisella kirjasta helpottui hirrrrmuisesti.

Kehrätty kaksisäikeinen estrelanvuoristokoiranlanka, odottaa neulomista. Onpa karrrrrvaista!
Aiempi projekti estrelanvuoristokoiran ja suomenlampaanvillan seoksesta päätyi kerälle ja niistä alkoi jo muodostua kynsikkäät. Aika mielenkiintoista neulottavaa kun tuli niin paksua lankaa, mutta yllättävän hyvän laatuista se silti on. Tulee sellaiset mahtavan muhkunpaksutmuhkut kynsikkäät ja on varmasti lämpimät kun on vain kaksinkertaista lankaa (saa nähdä kestääkö kulutusta...). Kaksinkertaisessa langassa kun nuo säikeet menee neulottaessa limittäin todella tiiviisti. Katsotaan milloin sitä malttaa neuloa tuon loppuun, mutta hyvä alku on päällä.

Aikaisemmin mietin että miten saan ylikierteen tasoittumaan valmiista langasta ja edellisellä satsilla päätin lisätä kertausnopeutta. No, lankaa syntyi ja olin varsin tyytyväinen. Toki tässä on se, että lanka on tähän mennessä ollut varsin paksua, vaikkakin kohtalaisen tasapaksua. En jotenkin ole ollut ihan täysin tyytyväinen kokonaisuuteen vaikka hyvää siitä tulikin... Noh, luettuani hieman kirjaa sain väläyksen, että kehrään yleensä nopeasti vähäkierteistä säiettä (lyhytvetona) ja kun kertaan niin tämä säikeen vähäinen kierre sitten vaatii kumotakseen todella nopeaa syöttöä kertausvaiheessa. Koska kierteen energia periaatteessa kumotaan kerratessa ja rullalta pois ottaessa kerratun langan pitäisi olla tasapainoista (ei siis vedä säkkyrälle mihinkään suuntaan), niin päätin kokeilla että jos tekisin pikkusta vaille maksimikierteistä säiettä ja kertaisin sitten hitaammin. Koevyyhti suomenlampaanvillasta lyhytvetona tuotti tulokseksi kiiltävän ja kovahkon langan, jota oli todella helppo kehrätä - siis sellaista lankaa mitä olin koko ajan hakenutkin. Kun tästä vielä tekee kolmisäikeistä, niin saadaan muuten oikeasti käyttökelpoista sukka/lapaslankaa mikä kestää varmasti myös kulutusta

Seuraavan projektin muutama vaihe jo tehtynä. Vasemmalla pesty villa, keskellä karstattua leperettä ('bout puolet villasta) ja vasemmalla kaksisäikeinen pesemätön koevyyhti.
Seuraavaksi projektiksi siis muodostuikin "luonnonvalkoinen sukkalanka" suomenlampaanvillasta. Teen tuon ihan raakavillasta. Villa on todella roskaista, tuntuu että ihan kaikkea roskaa siitä ei saa irti. Yritän kuitenkin puhdistaa kaiken jyvää isomman seasta, että ei mitään isompaa eloperäistä jäisi lankaan. Villa on pesty ja osittain jo karstattukin, mutta vielä on karstaamistyötä jäljellä.. Ja joo joo, voisinhan minä tehdä tuon pesun ja villan lajittelun tarkemmin, mutta pyrin käyttämään kaiken villan mikä on käytettävissä - tulkoon sitten hieman villanlaatuvaihtelua lankaan tai ei. Tuo villamäärä mikä on kuvassa painoi pesemättömänä 218g, pestynä 186g ja kuten kuvasta näkyy niin karstattuna ei ole varmaan kun joku <100g.. Kyllä se aika ison fyysisen tilan vie enen kuin langaksi päätyy. Mutta lopputuloksena odotettavissa noin seiskan paksuista kolmekertaista lampaanvillalankaa. Saas nähdä mitä tulee :)

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Korkkaus ja ensipuraisu

No niin, menin sitten taas kerran tekemään yhden turhanpäiväisyyden tänne muiden turhanpäiväisyyksien mukaan. On siis jo valmiiksi ruoka/olut/muuta blogia jossa on itselle ylhäällä reseptit ja valmistusohjeet kaikenkarvaiselle käsityötuotannolle (joo, onhan se ruoka aika etäältä käsityötuotannosta, mutta kuitenkin). Laitetaan sitten tämmöinenkin mistä näkee mitä sitä on tullut tehtyä tai sössittyä, että jatkossakin ottaa opiksi.

Tällä kertaa aiheena on kaksi-kolme kuukautta sitten iskenyt kärpänen kehräämisestä. Kyllä, luit oikein. Kehrään lankaa vaikka olenkin insinööri ja sukupuoli tai ikä ei nyt ihan tähän tekemiseen satu kohdalleen jos stereotypioita katsotaan. Idea koko touhuun lähti siitä, että tuota koiran karvaa alkoi kertymään nurkkiin ja siitä piti sitten saada kokeiltua että saako lankaa syntymään. Perheessä on siis kaksi koiraa, jotka ovat vaihtaneet lemmikkiasemansa tuotantoeläimen asemaan. Toinen näistä rähvelöistä on Estrelanvuoristokoira Camo ja toinen valkoinenpaimenkoira Speedy. Kaikki aina kysyvät, että millaisia koiria ne on, niin vastaukseksi saanee riittää että noin 65-70cm korkeita (säkä) ja karvaisia :) Toinen ruskea ja toinen valkoinen, alla vielä kuva näistä räveltäjistä.


Tuotantoeläimet Camo (estrelanvuoristokoira ja Speedy
(valkoinenpaimenkoira). Saa arvata kumpi on kumpi.
Kehruuharrastus lähti liikkeelle karstaamalla koirat pohjavillakarstalla ja keräämällä karvaa. Tällöin ei ollut saatavissa mitään kehruuvälineitä, joten googlettelin miten kehruu onnistuisi helpoiten ja tilasin paikalliselta puusepältä (isäni) värttinän. Värttinä valmistui alta aikayksikön vallan näppärästi sorvilla yhdestä puupalikasta ja näitä sitten onkin sen jälkeen tehty vähän koko suvulle. Kyseinen värttinä on alapainoinen ja koukku siihen tuli meidän keittiön verhokapan koukusta (ja emäntä kiittää...). Kyseisestä värttinästä ja paikallisen puusepän tekemistä rukinrullista on epätarkka kuva blogin taustalla. Ensimmäiset langathan oli älyttömän paksuja ja paksuus vaihteli millistä melkein senttiin - eli aivan kamalaa jälkeä, mutta kyllähän siitä syntyi koetilkku.En osannut vielä tuolloin neuloa joten tuotoksen ensikokeilun suoritti äitini.

Vanhapiika Ristiina. Kirjoitetaan k:lla, mutta lausutaan r:llä.
Nyörit irtaallaan ja lyhtykin pois paikaltaan, mutta muuten kehruukunnossa. 

Muutaman sadan kehruumetrin jälkeen erinäisistä huovutusvilloista tuli vanhempieni kanssa puhetta vanhasta rukista joka on ollut varastossa osina jo vuosikausia. Jälleen kerran paikallinen puuseppä vihmeränä miehenä kävi kaivamassa rukin osat vintiltä ja sai jollain ihmeellä koostettua tästä vielä käyttökelpoisen vempeleen. Nyörit tähän tehtiin langasta jotka on paikallisen puusepän toimesta ommeltu käsin lenkeiksi. Onneksi rukissa oli kaikki oleelliset osat tallessa ja tästä vielä saatiin soiva peli, vaikkakin jonkin verran väljyyttä on havaittavissa... Mutta hei, kyllähän tuollaiset 1900-luvun välineet saakin vähän väljiä jo olla! Että epäonni ei vainoaisi niin rukillehan oli saatava nimi. Lyhyen pohdinnan jälkeen laitos nimettiin Ristiinaksi - kirjoitetaan k:lla, mutta lausutaan r:llä.

Enhän minä kehräämisestä tietänyt tai tiedä edelleenkään mitään, mutta viimeisin lanka alkaa jo muistuttaa sellaista, jota voisi oikeasti käyttää jossain. Joulupukki kun kävi kylässä niin sain useita kiloja suomenlampaan raakavillaa (ihan vain kerinnän jäljiltä), merinotopsia, kammattua- ja harjattua topsia ja karstat. Noilla sitten on synnytetty noin 60% Estrelanvuoristokoiran ja 40% suomenlampaanvillalankaa (kuva alla).

Pesemätön vyyhdin kaltainen viritelmä
vastakehrätystä estrelanvuoristokoiran langasta.
Kyllähän tuo on opetteluttanut. Eli ensinnäkin värttinällä kehrääminen ja kertaaminen, villan esikäsittely (pesu, karstaus, koirankarvan sekaankarstaus), kehräys rukilla, kertaaminen rukilla ja valmiin langan jälkikäsittely. Jotenkin tuntuu että aina kun pääsee yhden pykälän eteenpäin niin siitä aukenee kymmenen uutta opeteltavaa asiaa. Nyt pääosin kehrään siis lyhytvetotekniikalla ja jonkin verran olen kokeillut pitkävetotekniikkaakin mutta sen kanssa en vielä ole ihan sinuiksi päässyt.

Jep, piti tämäkin taito opetella.. Emännälle duunatuista sormikkaista ja piposta
jonkinnäköinen kuva.. Lankana Katia-artist.

Sen lisäksi, että tässä tuo kehrääminen on opeteltu niin pitäähän se lanka saada jotenkin käytettyä... Noh, ratkaisu on ollut se että olen myös opetellut neulomaan.. Viimeisimpinä tekeleinä valmistuikin siis Katia Artist-langasta (Väri 308) sormikkaat ja pipo emännälle. En osaa kovin kaksisesti neuloa ja ensimmäiset aukkopeukalolapaset oli kyllä aivan kamalat. Nimesin ne renkaanvaihtolapasiksi... Tämän jälkeen onkin syntynyt sitten pari kappaletta Cousteau-mallin pipoja (toinen Novitan hahtuvaisesta kehrätystä langasta, toinen Novitan huurre-langasta), lapaset Novitan nostalgiasta, villasukat Seitsemästä veljeksestä, sormikkaat (tai no sormia vaille) seiskasta sekä nuo sormikkaat ja pipo Katia-artistisita. Pipossa on kyllä sävelletty tuo kavennus/malli ihan totaalisesti äiteen tekemän pipon pohjalta.. Mutta kaikkea sitä näköjään oppii :)

Että tämmöistä, kiitos vaan paikalliselle puusepälle rukinrullista, värttinöistä ja itse rukista sekä kärsivälliselle neulonnan ammattilaiselle sinne kotipuoleen kaikista neuvoista. Katsellaan jahka taas tulee tänne jotain kirjoiteltua, mutta onpahan tämäkin blogi nyt korkattu näin lyhykäisyydessään..