lauantai 4. tammikuuta 2014

Kierteet kohdalleen kirjallisuuden avulla ja sukkalangat tulille!

Hip hei! Luulin osaavani kehrätä edes vähän, mutta syntymäpäivälahjaksi saatu Tuulia Salmelan kirjoittama Kehrääjän käsikirja osoitti luuloni vääriksi. Voi äiti, että kehruukärpänen puraisi uudelleen. Muutaman sivun lukemisella jotkin itselle internetistä ja muista lähteistä epämääräisesti kerätyt asiat jotenkin vain loksahtivat kohdalleen. Tasapainoisen langan synnyttäminen pelkästään muutaman rivin lukemisella kirjasta helpottui hirrrrmuisesti.

Kehrätty kaksisäikeinen estrelanvuoristokoiranlanka, odottaa neulomista. Onpa karrrrrvaista!
Aiempi projekti estrelanvuoristokoiran ja suomenlampaanvillan seoksesta päätyi kerälle ja niistä alkoi jo muodostua kynsikkäät. Aika mielenkiintoista neulottavaa kun tuli niin paksua lankaa, mutta yllättävän hyvän laatuista se silti on. Tulee sellaiset mahtavan muhkunpaksutmuhkut kynsikkäät ja on varmasti lämpimät kun on vain kaksinkertaista lankaa (saa nähdä kestääkö kulutusta...). Kaksinkertaisessa langassa kun nuo säikeet menee neulottaessa limittäin todella tiiviisti. Katsotaan milloin sitä malttaa neuloa tuon loppuun, mutta hyvä alku on päällä.

Aikaisemmin mietin että miten saan ylikierteen tasoittumaan valmiista langasta ja edellisellä satsilla päätin lisätä kertausnopeutta. No, lankaa syntyi ja olin varsin tyytyväinen. Toki tässä on se, että lanka on tähän mennessä ollut varsin paksua, vaikkakin kohtalaisen tasapaksua. En jotenkin ole ollut ihan täysin tyytyväinen kokonaisuuteen vaikka hyvää siitä tulikin... Noh, luettuani hieman kirjaa sain väläyksen, että kehrään yleensä nopeasti vähäkierteistä säiettä (lyhytvetona) ja kun kertaan niin tämä säikeen vähäinen kierre sitten vaatii kumotakseen todella nopeaa syöttöä kertausvaiheessa. Koska kierteen energia periaatteessa kumotaan kerratessa ja rullalta pois ottaessa kerratun langan pitäisi olla tasapainoista (ei siis vedä säkkyrälle mihinkään suuntaan), niin päätin kokeilla että jos tekisin pikkusta vaille maksimikierteistä säiettä ja kertaisin sitten hitaammin. Koevyyhti suomenlampaanvillasta lyhytvetona tuotti tulokseksi kiiltävän ja kovahkon langan, jota oli todella helppo kehrätä - siis sellaista lankaa mitä olin koko ajan hakenutkin. Kun tästä vielä tekee kolmisäikeistä, niin saadaan muuten oikeasti käyttökelpoista sukka/lapaslankaa mikä kestää varmasti myös kulutusta

Seuraavan projektin muutama vaihe jo tehtynä. Vasemmalla pesty villa, keskellä karstattua leperettä ('bout puolet villasta) ja vasemmalla kaksisäikeinen pesemätön koevyyhti.
Seuraavaksi projektiksi siis muodostuikin "luonnonvalkoinen sukkalanka" suomenlampaanvillasta. Teen tuon ihan raakavillasta. Villa on todella roskaista, tuntuu että ihan kaikkea roskaa siitä ei saa irti. Yritän kuitenkin puhdistaa kaiken jyvää isomman seasta, että ei mitään isompaa eloperäistä jäisi lankaan. Villa on pesty ja osittain jo karstattukin, mutta vielä on karstaamistyötä jäljellä.. Ja joo joo, voisinhan minä tehdä tuon pesun ja villan lajittelun tarkemmin, mutta pyrin käyttämään kaiken villan mikä on käytettävissä - tulkoon sitten hieman villanlaatuvaihtelua lankaan tai ei. Tuo villamäärä mikä on kuvassa painoi pesemättömänä 218g, pestynä 186g ja kuten kuvasta näkyy niin karstattuna ei ole varmaan kun joku <100g.. Kyllä se aika ison fyysisen tilan vie enen kuin langaksi päätyy. Mutta lopputuloksena odotettavissa noin seiskan paksuista kolmekertaista lampaanvillalankaa. Saas nähdä mitä tulee :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti