tiistai 27. tammikuuta 2015

Kuituhamsteri iski taas

No terve taas!

Ei, en ole unohtanut blogia vaikka viimeisimmästä päivityksestä onkin aikaa. Matkalla on tässä tehty uudet hihat aiemmin esiteltyyn Passion Jacketiin, jossa kavensin hihoja kymmenellä silmukalla - tuli muuten paljon parempi, pitää kuvat laittaa jahka ulkoilma sallii kuvien ottamisen, ettei tule ihan keltaista materiaalia

Lisäksi työn alle on lähtenyt noin 200-300g valkoisen suomenlampaanvillan kehrääminen ja sormikkaat käsinkehrätystä Orchid-langasta. Että mitään valmista ei ole vielä näytettäväksi, mutta kyllä ne sieltä vielä tulevat. Selkäkin antaa jo kehrätä vähän aikaa, eikä heti tarvitse paussille siirtyä.

Mutta ettei tämä blogi jäisi aivan hiljaiseksi niin tilasin KVGWoolworksilta hieman topseja. Taustalla ostoihinhan oli se, että KVGWoolworksin facebook-sivuilla oli ilmoitus, jossa ilmoitettiin hieman epäillen toiminnan jatkumisen kannttavuudesta. Tässä taustalla on siis ihanan suomen postin 2lk maksikirjeen poisto valikoimasta, joka taasen nostaa toimituskuluja sen verran korkeaksi, että enpä ihmettele miksi moneltakin pieneltä yrittäjältä tuo homma saattaa lopahtaa. Vastaavaa viestiä lemppari vaatekauppani Varustelekakin kritisoi Yrittäjien artikkelissa tammikuussa. Lyhyesti ja ytimettömästi: perseestä koko posti, hyvä että tuette työttömyyttä ja estätte kokonaisvaltaisesti kotimaisen ja kansainvälisen verkkokaupan kasvun. Jos aina olisi vaihtoehtoja, niin käyttäisin muuta yritystä kuljettamaan pakettejani.

KIITOS kuitenkin KVGWoolworksille näistäkin kuiduista, on niitä ollut aina aiemminkin ilo kehrätä! Viitteeksi vielä kuvat hankinnoista, jotka tuli napattua pitkälti materiaalin perusteella (jep, stashi perustuu tähän mennessä pitkälti merinoon ja ei-lammaskuituihin):

70/30 BFL/Seacell, "Januari", tykkään, enkä ole seacellia ikuna kehränny

70/30 BFL/Seacell "Medelhavet", sininen on aina pop!

70/30 Merino/Bambu "Huvudvärk", aivan mahtavakomea, tyks.

100% Corriedale, ei nimeä, mutta corriedalea en ole myöskään kehrännyt!

70/30, Merino/Tussah-silkki "80-talet", merinosilkit on AINA mahtavia!

100% Falkland, "Pippi". Jälleen lammasrotu joka on täysin korkkaamaton!

70/30 BFL/Seacell. Mie en vaan saa ikinä tarpeeksi böffistä...
Mutta näillä eväillä taas riittää kehrättävää, kokonaisuudessaan sellainen 700g. Kyllä näistä nyt varmaan jotain saa aikaiseksi :)

torstai 15. tammikuuta 2015

Tammikuun kehräyshaaste - se lopullinen lanka

Urh. Innostuin sitten eilen kehräämään. Melkein kertaistumalta tuli tuo topsi ja kehruuhaasteen lankakin lopulta tehtyä. Aiemmasta postauksesta voi siis päätellä, että orkkislankana oli Katia Azteca (100g/180m) ja nyt pienen harjoittelun jälkeen saatiin jo aikaiseksi 102g/196m yksisäikeinen lanka. Joka mielestäni onnistui vieläpä kohtalaisen hyvin

Ladybugin mukana tullut topsi, liekkö BFL:ää tjsp.
Lähtökuituna oli nyt huomattavasti helpommin kehrättävä valmis käsitelty topsi (villalaatu tunnistamaton, vähän niinkuin BFL, mutta ei ole BFL..), joka tuli aikanaan kaupantekiäisinä Jenniferin mukana. Katsoin, että tämä värimaailmaltaan sattui niin napakasti tuohon Aztecan vastaavaan, että mikäs sen parempi lähde.

Lopputulos oli oikeasti paljon helpompi nyt toteutttaa, koska tuo valmiiksi käsitelty letti oli niin tasaista. Siis ei voi käsittää, että miten paljon helpompi noista on tehdä kuin häkilöidystä merinosta!

Vasemmalla omatekemä, oikealla kaksi eri värivariaatiota Katia Aztecasta..
Alempi vasta purettu kaksi hihaa.
No, prosessi vaati hieman hienosäätöä, mutta lopulta onnistui. Olin ehkä vielä liian kärsimätön tuon langan kanssa, eli pesin suoriltaan kehräämisen jälkeen. Olis ollu fiksua antaa kierteen asettua päivän pari kehräyksen jälkeen. Paksussa yksisäikeisessä tuntuisi kaikki nämä yksityiskohdatkin korostuvan. Kuitukin sopi paremmin yksisäikeisen tekoon, kun oli paljon pidempää ja kiharampaa kuin merino. Tykkäsin ja jäin kyllä koukkuun tuon paksun yksisäikeisen kehräämiseen!

No, yksi haaste tehty. Toivottavastai 11 jäljellä.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Kehräyshaaste tammikuu - uusiksi meni

Terppa!

Osallistuin sitten Merinellen kehräyshaasteeseen, jossa tavoitteena on tammikuun osalta kopioida kaupallista lankaa. Oma lankavalintani oli Katia Azteca, koska en yksinkertaisesti ole koskaan kehrännyt paksua singleä! Homma meni ihan mukavasti näin selkärikkoiseltakin, kunnes valmis lanka ei sitten yltänyt lähellekään tavoitetta. Päätin tehdä homman vielä kerran uusiksi ja osua lähemmäksi oikeaa mittaa :)

Näistä väreistä se sitten lähti, fine denier nylon on se valkoinen...
Mutta etteikö ollut opettavaista touhua! Lähdin rakentamaan lankaa parilla koevedolla, joista lopulta tekniikaksi päätyi lyhytveto todela kevyellä poljennalla ja suurimmalla ladybugin kehrällä (4,7:1). Koevedoissa käytin karstattua suomenlampaan villaa.

Siihen ne värit hyppäsi häkilälle vedettäväksi (reunassa jo osa tullut dizin läpi)


Halusin kuitenkin jotain extraa kehräyshaasteeseen, joten merinot ja nylonit esiin ja häkilöimään! Häkilässä pyörittelin kuidut siten, että jaoin häkilän kolmeen osaan ja hakkasin kuituja aina kahteen osaan kerrallaan - tällä sai vähän vaihtelua väriin, ettei tulisi semisolidia vaan enemmän azteca-henkistä lankaa. Häkilöinnissä miulla on vielä kehitettävää, vielä jäi muutama nytty vetäessä ja tämä aiheutti sitten kehrätessä nyttyjä, joita ei saanut purettua kun ne vaan tulivat kohdalle. Häkilöinnin ideahan on vain sotkea värejä hakkaamalla niitä päällekkäin ja vetämällä ne tämän jälkeen dizin (kotoisammin "reiän") läpi kehruukelposeksi topsiksi.

Valmis batti/topsi/mikälie, josta sitten lähdettiin kehräämään...
Kehrääminen olikin sitten oma hommansa. Eihän siitä kovinkaan tasaista tullut, mutta en sitä odottanutkaan kun ensimmäistä kertaa noin paksua singleä kehräsin. Suurin opetus tuli tekniikkapuolelta, jossa hidas poljenta nostaa kyllä päätään, samoin kuin kuitujen esikäsittely mahdollisimman tasaisiksi. Helpottaa kummasti tuollaisen langan kehräämistä. Häkilöidessä jo tulee jonkin verran tosiaan heittoa verrattuna valmiiseen topsiin. Myös singlen pesu opetti uutta, eli pesin noin 50-60 asteisessa vedessä pienen pesuainemäärän kanssa (fairy), josta nostin langan vielä niin kylmään veteen mitä hanasta lähti. Ideahan oli kevyesti shokeerata kuituja (pieni huopuminen), että kierre asettuisi nätisti. Ja niinhän se tekikin! Merino tosin pääsi yllättämään ja verrattuna esim. suomenlampaaseen, se ei kutistunut vaan pikkuisen "avautui" ja langasta tuli hintsusti tukevampaa mitä ajattelin.

No siinähän se, ei pöllömpää lankaa kaikesta huolimatta.
Ainakin värit on kohdallaan jos ei muuta.
Noh! Tästä opittiin ja seuraavan singlen, joka toivottavasti jo tulee haasteeseen osallistumaan, tullaan kehräämään todennäköisesti BFL-topsista. Jospa se sitten tästä lähtisi :) Ei tämäkään ihan reisille mennyt, mutta parempaa lopputulosta toivoin.

Laitetaas vielä loppuun pieni pätkä häkilöintivideota, kiitoksia vaan taas miss Marblille kuvaamisesta:



lauantai 3. tammikuuta 2015

Spinifera, 2-säikeinen merino/tribal nylon -lanka

Terppa taas!

Sairauslomalta päivää, ei ole tämä kehrääminen ja blogin pitäminen terveellistä. Tuli tehtyä parisäikeinen lanka, mutta kuvatessa sitä blogia varten sanoi selkä poks ja jotain häikkää ilmaantui välilevyn suunnalle.

Spiniferan karstalevyt nauttimassa talvisesta kelistä, muistukkeeksi
edellisen postauksen kuvista.
Nyt sitä parannellessa yritän kuitenkin saada Spiniferan (juu, nimen antoi purple copper niminen perhonen - Paralucia Spinifera) näkymään myös täällä blogin puolella. Lähtökohtana oli neljää eri sävyä merinoa sekä sateenkaaren väreissä oleva tribal-nylon, jotka vedettiin karstamyllyn läpi (kerran) siten, että kaksi väriä tuli per karstalevy.

Spiniferan glitterit läheltä näkyy tuo tribal-nylon parhaiten näin läheltä.


Tämän jälkeen molemmat värisarjat kehrättiin kohtalaisen paksuksi säikeeksi ja nämä kerrattiin normaalisti S:ksi (kertauskierre on ministi kovempi kuin säikeen kierre, että jos vaikka sukkalangaksi tätä kokeilisi). Mie lähinnä halusin kokeilla karstamyllyn käyttöä blendaamiseen ja tuota nylonia, että miten se antaa elämää moniväriselle langalle. Tavoitteena saada kevyen glitterisen monivärinen viritelmä aikaiseksi.

Spinifera nauttimasta karvaisesta kaverista, eli vuohentaljasta.

Lopputulemaan olen ihan kohtalaisen tyytyväinen. Huomasin myös, että itsekäsiteltyjen merinojen kehräystä helpottaa todella paljon jos tekee esivetämisen kunnolla. Kaikki maailman nytyt ja mytyt jää paljon vähemmälle ja kehrääminen helpottuu.