Huhtikuun kehräyshaaste ja kuulumiset

Projektia pukkaa!

Mutta ei se mitään, ehdin minä kehräämäänkin tämän huhtikuun langan. Toisaalta tämä on ollut valmiina jo parikin viikkoa, mutta olen odottanut josko ehtisin vielä tehdä toisenkin langan. Nyt on kuitenkin myönnettävä tappionsa toiselle langalle kun aika yksinkertaisesti ajaa ohi :) Syytän yksinomaan lämpimiä kelejä, on nimittäin tullut touhuttua ulkona ja vaikka missä niin ei noihin käsitöihin ole mielenkiinto riittänyt paneutua. Toisaalta sivujuonteena paino onkin tippunut kymmenisen kiloa, tupakanpoltto on loppunut (reilu viikko jopa takana.. *krhm*) ja salilla on tullut ravattua 3-5krt/vko.

Tein tosin kaiken sivussa itselleni prototyypinomaisesti nauhapirran kovalevystä käyttäen koristeveistotalttoja. Ei oikein onnistunut (aika pirun ruma siitä tuli), joten kuvaahan mie en rupea tässä näyttämään. Ensi kerralla kokeilen tehdä esim. lehtisahalla tai dremelin sahapäällä niin saan siistimmän ja tasaisemman. Kyllä sillä kuitenkin pirtanauhan teko onnistuu, joskaan en siinä kovinkaan taitava kyllä ole :) Ai juu ja puutöistä puheen ollen tulipa Luis Royon Fallen Angel -lipullekin tehtyä kehykset, nyt sekin saatiin lopulta seinälle. Lippuhan ei ole ollut varastossa kuin noin kahdeksan vuotta... Kiitos vaan paikalliselle puusepälle työvälineistä (sirkkeli) ja niiden lainasta (puristimet+nitoja).

KVG Woolworksin 80-talet

Asiaan, huutaa lapset! Eli huhtuikuun kehräyshaasteeseen oli tarkoitus tehdä navajoitua lankaa. Oma tavoitteeni oli ensin tehdä rullilla ollut Camonkarvalanka loppuun ja tästä jatkaa sitten shettis/silkki-lyhytvetolankaan, johon löisin paljetteja kiinni (joo, taas teen shettiksestä jotain, mikä noissa down-roduissa viehättää..). Koska olen kuitenkin insinööri (YAMK), en saanut aikaiseksi hankkia paljetteja ennen kuin äitee niitä laitteli pari päivää sitten minun matkaan (vai eilenkö jopa). Tästä syystä paljettilanka siis jää myöhemmälle. 

Siinäpä niitä paljetteja valmiiksi lankaa varten... vain lanka puuttuu.

Mutta se onnistuminen tulikin sitten kotoisammasta materiaalista, eli Camonkarvasta. Tästä tulee todella pörröistä (varsinkin jos langan harjaa). On itse asiassa vieläpä ensimmäistä kuitua, jota olen koskaan kehrännyt neulomiseen riittävää mittaa - joskin äitee taisi tästä sen aikaisesta värttinätuotoksesta neuloa sitten lasinalusen/karvatilkun. Tämä siis on navajo/ketjukerrattu ja määrällisesti sitä on 108g/n.250m, eli sellaista lapaslankaa..Estrelanvuoristokoiran karva toimii parhaiten juurikin jossain näpinlämmitystouhussa. Kuitu on karstattu etukäteen, jolla pyrittiin lähinnä tasaamaan langan väri (tässä onnistuen). Camon karvasta saa tehtyä todella hienoja värivaihteluja, koska karvaa löytyy umpimustasta ruskeasävyiseen harmaaseen ja aina valkoiseen asti. Pohjavillan pääsävy on harmaa (koira itsessään on mustaruskea, omituista). Itse kehräämisessä ei mitään outoa sitten ollutkaan, eikä myöskään kertaamisessa. Harmittaa lähinnä tämän paljettilangan keskeneräisyys, mutta kyllä mie sen ensi kuuksi saan valmiiksi :)

Materiaalin tuottaja halusi kuvaan vaikka väkisin... Camo ja hänenkarvalanka.

Tällaista tänään, pitäkäähän puikot kuumina ja rukit rullaamassa. Mie yritän jostain hankkia pöytäkangaspuut...

Polkkasukat, pitkävetovillalanka, Chocolate passion jacketin uudet hihat ja uuden kehrääjän värttinäseikkailut

Pari viikkoa on päässyt kulahtamaan edellisestä blogipäivityksestä, vaikka päivitettävääkin on ollut. Merinellen kehräyshaasteen helmikuun tehtävä on työllistänyt, mutta siitä seuraakin oma blogitekstinsä kunhan saan langan valmiiksi. Välilevyn kenkkuilut on hidastaneet edelleen kehräämistä, mutta nyt alkaa jo olemaan ihan hyvässä kuosissa ja menee yli 5g kertaistumalta :)

Mutta, että jotain niin aloitetaas Miss Marblin ahkerista käsistä. Pitkän neuloosiepärupeaman perästä myös Miss Marbli innostui ja tekaisi äiteen innoittamana ribbisukat Novitan Polka-langasta. Malli on miusta kyllä aika kiva (siis 3o1n-neulosta lyhyen joustimen jälkeen) ja istuu tosi mukavasti.

Polka-sukat ribbineuloksella, aika makeat sanoisin.

Lisäksi Miss Marbli innostui kehräämään värttinällä. Edellisen puolen tunnin kokeilun aikaansaannos oli edelleen värttinällä kiinni. Nyt ne kerrattiin pois ja aloitettiin uusi projekti harmaasta lähialpakasta. Alpakka on esikäsitelty karstamyllyllä ja kertaalleen pesty, koska on yksinkertaisesti niin likaista. Pesusta huolimatta tuo kyllä mustaa näpit silti aika tehokkaasti - rasvan takiahan alpakkaa ei periaatteessa tarvitsisi pestä. Lisäksi tässä Kehrääjät-facebookryhmässä nousi esille, että tuo alpakan roskaisuuden saisi ehkä parhaiten irti pesemättömästä kuidusta kehrätessä. Pitää joskus tuota kokeilla. 

Miss marblin ensimmäisiä kehruita, eka alpakasta!

Itsellä iski Katia Aztecasta tehdyn Chocolate passion jacketin jälkeen hirmuisen hirmuisen tympöösi neulomiseen, ei ole mikään projekti oikein lähtenyt tuon jälkeen. Mikä lie. Mutta siis pohjahan oli tässä se, että tein ensin ohjeen mukaisesti koko paidan, josta jo neulomisvaiheessa miun mielestä oli liian isot hihat. Ne vaan ei sopineet ollenkaan malliin. Kutistin hihoja kymmenellä silmukalla ja nyt paita näyttää jo jotakuinkin sata kertaa paremmalta. Pakko sanoa, että oli yksi mielenkiintoisimmista neuleprojekteista koskaan. Etukappaleet varsinkin oli ilo neuloa kun vaan kärryille pääsi lyhennetyistä kerroksista ja palmikoiden sovittamisesta niihin. Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, varsinkin noilla paremmin istuvilla hihoilla!

Chocolate Passion Jacket uusilla hihoilla..

Chocolate Passion Jacket edelleen uusilla hihoilla

Kehräyshommiakin on tullut tehtyä. Valkoiset suomenlampaat menivät pitkävetona kolmisäikeiseksi navajokerratuksi langaksi. Alkaa jo kehräysjälkikin muistuttamaan sitä mitä pitäisi ja roskatkin lähti jo tästä villasta tosi hyvin. Ensimmäinen karstamyllytetty lanka raakavillasta ja karstamylly kyllä helpotti todella paljon kuidun käsittelyä ja uskomatonta kyllä, mutta poisti todella hyvin roskaa tästä pestystä suomenlampaasta. Ihanan muhkua siitä tuli!

Pitkävetona kehrätty muhkuinen suomenlampaanvillalanka!

Laitetaas vielä sitten loppuun pieni video tuon langan synnystä pitkävetona, on se vaan niin mukava kehräystapa, tykkään tosi paljon!

Semmoista tänään, seuraavaksi postaillaankin toivottavasti jo merinellen helmikuun kehräyshaasteen gradienttilangasta. Pienenä esimakuna teille vielä kuvaa siitä värimaailmasta, josta tuo lanka syntyy..

Näistä syntyy seuraava lanka...

Että ei kun iloisia kehruita vaan kaikille, pitäkää puikot kuumana (kerta minulla se on nyt heikosssa...)!

Kuituhamsteri iski taas

No terve taas!

Ei, en ole unohtanut blogia vaikka viimeisimmästä päivityksestä onkin aikaa. Matkalla on tässä tehty uudet hihat aiemmin esiteltyyn Passion Jacketiin, jossa kavensin hihoja kymmenellä silmukalla - tuli muuten paljon parempi, pitää kuvat laittaa jahka ulkoilma sallii kuvien ottamisen, ettei tule ihan keltaista materiaalia

Lisäksi työn alle on lähtenyt noin 200-300g valkoisen suomenlampaanvillan kehrääminen ja sormikkaat käsinkehrätystä Orchid-langasta. Että mitään valmista ei ole vielä näytettäväksi, mutta kyllä ne sieltä vielä tulevat. Selkäkin antaa jo kehrätä vähän aikaa, eikä heti tarvitse paussille siirtyä.

Mutta ettei tämä blogi jäisi aivan hiljaiseksi niin tilasin KVGWoolworksilta hieman topseja. Taustalla ostoihinhan oli se, että KVGWoolworksin facebook-sivuilla oli ilmoitus, jossa ilmoitettiin hieman epäillen toiminnan jatkumisen kannttavuudesta. Tässä taustalla on siis ihanan suomen postin 2lk maksikirjeen poisto valikoimasta, joka taasen nostaa toimituskuluja sen verran korkeaksi, että enpä ihmettele miksi moneltakin pieneltä yrittäjältä tuo homma saattaa lopahtaa. Vastaavaa viestiä lemppari vaatekauppani Varustelekakin kritisoi Yrittäjien artikkelissa tammikuussa. Lyhyesti ja ytimettömästi: perseestä koko posti, hyvä että tuette työttömyyttä ja estätte kokonaisvaltaisesti kotimaisen ja kansainvälisen verkkokaupan kasvun. Jos aina olisi vaihtoehtoja, niin käyttäisin muuta yritystä kuljettamaan pakettejani.

KIITOS kuitenkin KVGWoolworksille näistäkin kuiduista, on niitä ollut aina aiemminkin ilo kehrätä! Viitteeksi vielä kuvat hankinnoista, jotka tuli napattua pitkälti materiaalin perusteella (jep, stashi perustuu tähän mennessä pitkälti merinoon ja ei-lammaskuituihin):

70/30 BFL/Seacell, "Januari", tykkään, enkä ole seacellia ikuna kehränny

70/30 BFL/Seacell "Medelhavet", sininen on aina pop!

70/30 Merino/Bambu "Huvudvärk", aivan mahtavakomea, tyks.

100% Corriedale, ei nimeä, mutta corriedalea en ole myöskään kehrännyt!

70/30, Merino/Tussah-silkki "80-talet", merinosilkit on AINA mahtavia!

100% Falkland, "Pippi". Jälleen lammasrotu joka on täysin korkkaamaton!

70/30 BFL/Seacell. Mie en vaan saa ikinä tarpeeksi böffistä...

Mutta näillä eväillä taas riittää kehrättävää, kokonaisuudessaan sellainen 700g. Kyllä näistä nyt varmaan jotain saa aikaiseksi :)

Tammikuun kehräyshaaste - se lopullinen lanka

Urh. Innostuin sitten eilen kehräämään. Melkein kertaistumalta tuli tuo topsi ja kehruuhaasteen lankakin lopulta tehtyä. Aiemmasta postauksesta voi siis päätellä, että orkkislankana oli Katia Azteca (100g/180m) ja nyt pienen harjoittelun jälkeen saatiin jo aikaiseksi 102g/196m yksisäikeinen lanka. Joka mielestäni onnistui vieläpä kohtalaisen hyvin

Ladybugin mukana tullut topsi, liekkö BFL:ää tjsp.

Lähtökuituna oli nyt huomattavasti helpommin kehrättävä valmis käsitelty topsi (villalaatu tunnistamaton, vähän niinkuin BFL, mutta ei ole BFL..), joka tuli aikanaan kaupantekiäisinä Jenniferin mukana. Katsoin, että tämä värimaailmaltaan sattui niin napakasti tuohon Aztecan vastaavaan, että mikäs sen parempi lähde.

Lopputulos oli oikeasti paljon helpompi nyt toteutttaa, koska tuo valmiiksi käsitelty letti oli niin tasaista. Siis ei voi käsittää, että miten paljon helpompi noista on tehdä kuin häkilöidystä merinosta!

Vasemmalla omatekemä, oikealla kaksi eri värivariaatiota Katia Aztecasta..
Alempi vasta purettu kaksi hihaa.

No, prosessi vaati hieman hienosäätöä, mutta lopulta onnistui. Olin ehkä vielä liian kärsimätön tuon langan kanssa, eli pesin suoriltaan kehräämisen jälkeen. Olis ollu fiksua antaa kierteen asettua päivän pari kehräyksen jälkeen. Paksussa yksisäikeisessä tuntuisi kaikki nämä yksityiskohdatkin korostuvan. Kuitukin sopi paremmin yksisäikeisen tekoon, kun oli paljon pidempää ja kiharampaa kuin merino. Tykkäsin ja jäin kyllä koukkuun tuon paksun yksisäikeisen kehräämiseen!

No, yksi haaste tehty. Toivottavastai 11 jäljellä.

Kehräyshaaste tammikuu - uusiksi meni

Terppa!

Osallistuin sitten Merinellen kehräyshaasteeseen, jossa tavoitteena on tammikuun osalta kopioida kaupallista lankaa. Oma lankavalintani oli Katia Azteca, koska en yksinkertaisesti ole koskaan kehrännyt paksua singleä! Homma meni ihan mukavasti näin selkärikkoiseltakin, kunnes valmis lanka ei sitten yltänyt lähellekään tavoitetta. Päätin tehdä homman vielä kerran uusiksi ja osua lähemmäksi oikeaa mittaa :)

Näistä väreistä se sitten lähti, fine denier nylon on se valkoinen...

Mutta etteikö ollut opettavaista touhua! Lähdin rakentamaan lankaa parilla koevedolla, joista lopulta tekniikaksi päätyi lyhytveto todela kevyellä poljennalla ja suurimmalla ladybugin kehrällä (4,7:1). Koevedoissa käytin karstattua suomenlampaan villaa.

Siihen ne värit hyppäsi häkilälle vedettäväksi (reunassa jo osa tullut dizin läpi)

Halusin kuitenkin jotain extraa kehräyshaasteeseen, joten merinot ja nylonit esiin ja häkilöimään! Häkilässä pyörittelin kuidut siten, että jaoin häkilän kolmeen osaan ja hakkasin kuituja aina kahteen osaan kerrallaan - tällä sai vähän vaihtelua väriin, ettei tulisi semisolidia vaan enemmän azteca-henkistä lankaa. Häkilöinnissä miulla on vielä kehitettävää, vielä jäi muutama nytty vetäessä ja tämä aiheutti sitten kehrätessä nyttyjä, joita ei saanut purettua kun ne vaan tulivat kohdalle. Häkilöinnin ideahan on vain sotkea värejä hakkaamalla niitä päällekkäin ja vetämällä ne tämän jälkeen dizin (kotoisammin "reiän") läpi kehruukelposeksi topsiksi.

Valmis batti/topsi/mikälie, josta sitten lähdettiin kehräämään...

Kehrääminen olikin sitten oma hommansa. Eihän siitä kovinkaan tasaista tullut, mutta en sitä odottanutkaan kun ensimmäistä kertaa noin paksua singleä kehräsin. Suurin opetus tuli tekniikkapuolelta, jossa hidas poljenta nostaa kyllä päätään, samoin kuin kuitujen esikäsittely mahdollisimman tasaisiksi. Helpottaa kummasti tuollaisen langan kehräämistä. Häkilöidessä jo tulee jonkin verran tosiaan heittoa verrattuna valmiiseen topsiin. Myös singlen pesu opetti uutta, eli pesin noin 50-60 asteisessa vedessä pienen pesuainemäärän kanssa (fairy), josta nostin langan vielä niin kylmään veteen mitä hanasta lähti. Ideahan oli kevyesti shokeerata kuituja (pieni huopuminen), että kierre asettuisi nätisti. Ja niinhän se tekikin! Merino tosin pääsi yllättämään ja verrattuna esim. suomenlampaaseen, se ei kutistunut vaan pikkuisen "avautui" ja langasta tuli hintsusti tukevampaa mitä ajattelin.

No siinähän se, ei pöllömpää lankaa kaikesta huolimatta.
Ainakin värit on kohdallaan jos ei muuta.

Noh! Tästä opittiin ja seuraavan singlen, joka toivottavasti jo tulee haasteeseen osallistumaan, tullaan kehräämään todennäköisesti BFL-topsista. Jospa se sitten tästä lähtisi :) Ei tämäkään ihan reisille mennyt, mutta parempaa lopputulosta toivoin.

Laitetaas vielä loppuun pieni pätkä häkilöintivideota, kiitoksia vaan taas miss Marblille kuvaamisesta:

Spinifera, 2-säikeinen merino/tribal nylon -lanka

Terppa taas!

Sairauslomalta päivää, ei ole tämä kehrääminen ja blogin pitäminen terveellistä. Tuli tehtyä parisäikeinen lanka, mutta kuvatessa sitä blogia varten sanoi selkä poks ja jotain häikkää ilmaantui välilevyn suunnalle.

Spiniferan karstalevyt nauttimassa talvisesta kelistä, muistukkeeksi
edellisen postauksen kuvista.

Nyt sitä parannellessa yritän kuitenkin saada Spiniferan (juu, nimen antoi purple copper niminen perhonen - Paralucia Spinifera) näkymään myös täällä blogin puolella. Lähtökohtana oli neljää eri sävyä merinoa sekä sateenkaaren väreissä oleva tribal-nylon, jotka vedettiin karstamyllyn läpi (kerran) siten, että kaksi väriä tuli per karstalevy.

Spiniferan glitterit läheltä näkyy tuo tribal-nylon parhaiten näin läheltä.

Tämän jälkeen molemmat värisarjat kehrättiin kohtalaisen paksuksi säikeeksi ja nämä kerrattiin normaalisti S:ksi (kertauskierre on ministi kovempi kuin säikeen kierre, että jos vaikka sukkalangaksi tätä kokeilisi). Mie lähinnä halusin kokeilla karstamyllyn käyttöä blendaamiseen ja tuota nylonia, että miten se antaa elämää moniväriselle langalle. Tavoitteena saada kevyen glitterisen monivärinen viritelmä aikaiseksi.

Spinifera nauttimasta karvaisesta kaverista, eli vuohentaljasta.

Lopputulemaan olen ihan kohtalaisen tyytyväinen. Huomasin myös, että itsekäsiteltyjen merinojen kehräystä helpottaa todella paljon jos tekee esivetämisen kunnolla. Kaikki maailman nytyt ja mytyt jää paljon vähemmälle ja kehrääminen helpottuu.

3-säikeinen Hypocrite ja kehruukuitujen blendausta karstamyllyllä

Hiphei!

Nyt olisi taas yksi lankaprojekti paketissa. Lähtökuituna oli Lanitium Ex Machinan Hypocrite-väreissä oleva SW merino / Firestar nylon (70/30 jos en väärin muista). Tein tästä lyhytvetona kolmisäikeistä navajoimalla. Metreistä ei ole mitään hajua (ei tullut mitattua), mutta varmasti mennään jossain 400m kieppeillä, eli huivilangaksi joutaa. Puikkoina käyttäisin jotain 2-2,5mm kokoisia.

Hypocrite vyyhdillä. Vihreää, kuparia, harmaata...

Neuloosi on nyt vähän jäissä kun piti innostua taas kehräämään ja sotkemaan kuituja. Nyt kun on tuo uusi hieno karstamyllykin niin totta kai silläkin kuitujen blendaamista piti kokeilla. Kohteeksi valikoitui World Of Woolilta tilattuja merinovilloja ja moniväristä super bright tribal rainbow-nylonia. Tein nuo karstalevyt siten, että ensin täytin licker-in -telan yhdellä värillä, jonka päälle kerros nylonia, sitten toinen väri, nylonia ja lopuksi licker-in -telalta siirsin kuidut rummulle. Toisessa levyssä pohjalla on kupari, johon päälle metsänvihreä. Toisessa violetti ja syvähkö sininen sävy. Näistä olisi tarkoitus tehdä noin sporttivahvuista kaksisäikeistä lankaa 130g, eli molemmat karstalevyt tehdään ensin säikeeksi ja sitten kerrataan keskenään.

Rumpukarstalla blendatut merinovillaiset karstalevyt hangessa.

Mutta noistapa sitten olisi kiva tehdä jotain mukavaa. Kuvat ei ihan täysin tee oikeutta, noihin tulee aika reilusti vielä glitteriä siitä tribal-nylonista. Langan nimeksi tulee Spinifera - Paralucia Spinifera -perhosen mukaisesti.


Ja laitetaas vielä loppuun pieni videopätkä hypocriten navajoinnista (ketjukertauksesta). Eli siitä operaatiosta, jolla yhdestä säikeestä saadaan näppärästi kolmisäikeistä lankaa. Käytännössä homman juju on se, että yksi säie lenkitetään ja lenkistä vedetään säie läpi siten, että se muodostaa uuden lenkin. Kun tätä vedetään niin kerratessa saadaan kolme säiettä menemään samaan lankaan (rullalta tuleva säie + lenkin muodostamat kaksi säiettä). Olipa hankalasti selitetty! Mutta siinäpä se videolta näkyy kun yksi säie tulee alhaalta ja sitä vain ketjutetaan lenkkien läpi ohjaten vasemman käden pikkusormella tuota rullalta tulevaa säiepätkää. Näppärä tekniikka useimpiin käyttötarkoituksiin, joskin joissain kuitulaaduissa nuo lenkkikohdat jäävät hieman näkyviin ja myöskin pomppaavat esiin sileässä neuleessa.

Toivottavasti tuo video ei nyt pätki, miulle on mysteeri se miksi nyt bloggerin kautta tuo videon toistaminen youtubesta on niin mahdotonta. Youtubessa homma toimii kuin junan vessa, mutta bloggeriin sisällyttäessä on havaittavissa pätkimistä.

Kehrääminen lyhytvetotekniikalla

Terppa taas :)

Ajattelin pienen videon kyhätä näin ajan kuluksi lyhytvetotekniikoista - tai niistä lyhytvetotekniikoista, joita itse tykkään käyttää. Työvälineenä totta kai rukki, koska en ole niin värttinäkehrääjä.

Lyhytvetohan on parhaimmillaan kammatulle villalle ja värjätyille topseille. Tekniikkana se tuottaa lopulliseen säikeeseen vähemmän ilmaa kuin pitkävetotekniikka ja täten lanka on hieman kovempaa ja kiiltävämpää. Verrattuna pitkävetokehrättyihin lankoihin, lopputulokset eivät ole yhtä ilmavia, kuohkeita ja pehmeitä. Tekniikka soveltuukin siis erinomaisesti mm. huivilankojen ja miksei myös sukkalankojenkin tekoon. Jos käytössä on karstavillaa, on pitkäveto monesti parempi vaihtoehto sen tehdessä langasta kuohkeampaa, mutta mikään ei estä käyttämästä tekniikoita eri tavalla esikäsiteltyihin materiaaleihin. Lyhytveto on monesti ensimmäinen tekniikka, joka kehrätessä opetellaan.

Erilaisia tekniikoita (lähinnä pitkä- ja lyhytveto) kannattaa kokeilla eri tavalla käsiteltyihin villoihin niin saa parhaan kuvan siitä millaista itse haluaa tehdä. Kokeilemalla saa hyvän kuvan siitä, mihin mikäkin tekniikka soveltuu parhaiten. Jokainen kehrää vähän omalla tavallaan, joten noita vaihtelemalla varmasti löytää itsellensä sopivan. Kehrätessä kannattaa kiinnittä myös huomio hartioihin, yrittäkää etsiä rento ja mukava asento hommaa varten tai hartiat jysähtää jumiin ihan kunnolla.

Vitteeolla on nyt perusperiaatteet lyhytvetokehräämisestä. Jokaisella on varmasti omat tapansa, mutta tuossa on ne minun enikseen käyttämät tavat. Jännä kyllä suomessa kutsutaan lyhytvetoa aina eri nimellä, mutta rapakon takana USA:n suunnalla lyhytveto on saanut ainakin kolmea erillistä nimeä. Short backward draw (kuitu vedetään taemmalla kädellä rukista poispäin, etummainen käsi kestää paikallaan), Short forward draw (kuitu vedetään etummaisella kädellä rukkia kohti, taempi käsi kestää paikallaan) ja Combination (short) draw, jossa molemmat kädet liikkuu tai on paikallaan tilanteesta riippuen.

Sääli, että tuosta jäi nyt kokonaan pois short backward draw. Sinänsä kun lankaa vain syntyy niin kaikkihan on kunnossa, mutta olisihan tuo ollut hyvä saada settiin mukaan.

Mutta sellaista, jatkeskellaanhan taas :)

Kehräämisen alkeet, tai ainakin taustainfoa...

Terppa!

Jo pitkän aikaa olen miettinyt, että ei ole paljon näkynyt internetin syövereistä kehruuseen liittyviä oppaita tai tietolähteitä. Ajattelin sitten, että tähän blogin yhteyteen voisin jotain pientä kehräykseen liittyvää kirjoitella - ei niinkään absoluuttiseksi oppaaksi vaan ihan iltalukemiseksi ja inspiraattoriksi sellaisille, joita kehrääminen kiinnostaa.

Oma taustani ei ole pitkä, kehräämistä takana on jokin vuosi. Pääosin kahdella rukilla (perinnerukki + moderni) ja värttinällä, mutta sen vähän mitä asiasta olen oppinut niin oppimispolku on vienyt koko ajan syvemmälle ja syvemmälle. Tuntuu, että tästä aiheesta voisi löytyä ammennettavaa vaikka millä mitalla. Koen kuitenkin, että kehrääminen on se juttu missä ei voi tehdä juuri koskaan väärin - jos lankaa syntyy, on se jo onnistunutta kehräämistä!

Tämä on ongelma - valkoisenpaimenkoiran karva kangassohvalla. Tuttu näky?

Koska oma kehruuinnostus lähti siitä, että sohvalla ja lattialla ja joka paikassa oli kahden ison koiran karvaa. Ja kun nettiä surffaa niin tästä näyttäisi useammalle henkilölle tulleen mieleen, että "jospa siitä saisi lapaset..". Ei se oikeasti ole niin vaikeaa. Kehrääminen ei ole rakettitiedettä, jos 30v tietotekniikan toimistonörtti oppii sen niin oppii varmasti muutkin.

Tämä ei ole ongelma. Tämä on lankamateriaalia!

No niin, lopetetaanpas leikki ja aletaan puhumaan asiaa. Kuvitellaan, että haluaisit oikeasti tehdä ne lapaset oman sessen karvasta. Jos osaat neuloa niin se on jo puoli voittoa, itse en osannut neuloa kun aloitin kehräämisen, joutui piru opettelemaan senkin. Kehräämiseen tarvitset joko rukin tai värttinän ja kuitua. Itse käytän pääosin rukkia, mutta opettelin ensin värttinällä. Jotenkin se oli vain helpompi (ja halvempi) reitti opetella perusasia ja kokeilla löytyykö tästä innostusta. Nyt tuota kuitua, laitetta ja välinettä onkin sitten isompi arsenaali..

Pyrin tässä kirjoituksessa vain avaamaan sitä, mitä kehrääminen on - esimerkkikuvissa on moderni rukki ja ne ovat hyvin karkealla tasolla. Katsotaan jos jossain vaiheessa saisin ihan askel askeleelta -ohjeet kehräämiseen. Pyrin kuitenkin hyödyntämään niitä linkkejä, joilla itse opin kehräämään :)

Oli väline mikä hyvänsä, periaate on kehräämisessä aina sama. Tehdään säiettä antamalla kierrettä kuitunipulle, kun ollaan saatu riittävästi säiettä aikaiseksi se kerrataan yhdistämällä useita säikeitä yhdeksi langaksi (toki, yksisäikeistäkin voi tehdä) - ja that's it! Pääasia on, että kertaaminen ja säikeen kehrääminen tehdään vastakkaisiin suuntiin, jolloin kertauskierre tavallaan kumoaa tuon kehräyskierteen ja langasta tulee tasapainoista (tai ainakin se on yleensä tavoite..).

Kuituna voi toimia mikä tahansa kuitu. Itse lähdin liikkeelle huovutusvillasta, josta kyllä saa lankaa mutta se on karkeaa ja huovutusvilla on hieman hankalaa vetää. Novitan hahtuvainen oli toinen kokeilu (tätä oli jo ihan siedettävä kehrätä), mutta lopulta koirankarva osoittautui parhaaksi kuiduksi opetella. Koirankarvan etuna on se, että sitä yleensä on karvanlähtöaikaan helposti saatavilla. Mikä tahansa koirankarvakaan ei kuitenkaan ole hyvä. Parasta on harjattavien rotujen pohjavilla. Nypittävien ja trimmattavien koirien karva on yleensä niin karkeaa, että se on vaikea kehrätä ja lopputuloksena tuleva lanka on superkarkeaa johtuen karvan paksuudesta ja jäykkyydestä. Harjattavien koirien villan käsittelyksi riittää hyvinkin se, että sen harjaa koirasta pohjavillakarstalla irti - kuidut on yleensä riittävän käsiteltyjä kehräämiseen jo tämän operaation jälkeen. Koirankarva ei vaadi lampaanvillaa sekaan, joskin sillä saa kuidut paremmin sitoutumaan toisiinsa ja lankaan kestoa. 100% koirankarva on kuitenkin kehrättävää ja hyvää lankaa saa jo siitä aikaiseksi.

Toki kun käytännössä mennään kehräämään, tulee huomioitavaksi useita eri muuttujia, kuten kierteen määrä säikeessä ja kerratessa, säikeen paksuus (vaihtelut, tasapaksuus..), säikeiden lukumäärä jne. Mutta koska tarkoitus on innostaa tekemään ja kokeilemaan niin idea on hyvinkin yksinkertainen. Alla pari kuvaa lyhytvetotekniikasta modernilla rukilla ja koirankarvalla.

Lyhytvetotekniikka part 1, venytä ensin vasemmalla kädellä kuitua edemmäs
oikeasta kädestä, joka pitää kierrettä siten, ettei se karkaa kuitunippuun. 

Lyhytvetotekniikka part 2, kun kuitukimppu on sopivan paksuinen ja pituinen
niin vedä oikeaa kättä taaksepäin että rukin tuottama kierre tarttuu kuituihin.
Älä laske kierrettä kuitunippuun tai venyttäminen on hankalaa
Toista kohtia 1 ja 2 :D

Kehräämiseen on jonkin verran oppaita netissä, itse suosittelisin lukemaan Ullaneuleen 03/08 artikkelin kehräämisen alkeista, jossa on vaiheittainen opetus värttinällä kehräämisestä. Huomaat kyllä lukiessa, että se vaikeusaste vastaa hyvin pitkälle yllä olevaa kuvausta. Ei vieläkään mitään vaikeaa?

Jos se on noin yksinkertaista niin mikä siitä tekee mielenkiintoista? Vastaus: Nälkä kasvaa syödessä, ensin kun saa lankaa aikaiseksi, se on todennäköisesti möykkyistä ja kierre vaihtelee. Tehdessä kuitenkin oppii nopeasti tekemään tasalaatuisempaa lankaa, sitten mennään jo ohuempaan/paksumpaan lankaan, erilaisiin kuituihin (koirankarva, angora, mohair, eri rotuisten lampaiden villat, erilaiset värjätyt letit), kuitujen käsittelyyn (värien käsittely, kertauksen vaikutus, "lampaasta langaksi", villan pesu, villan värjäys, blendaus, kampaus, karstaus) ja lopulta siihen että pystyy langan tekemään seuraavan neuleprojektin pohjalta. Juuri sellaista lankaa, jota kaupasta ei löydy. Lisäksi kehrääminen on pirun rauhoittavaa hommaa ja se kun lopulta langan saa rullalta odottamaan neulomista niin tunne siitä, että sait tehtyä karvasta lankaa on aivan mahtava!

No niin ja eikun etsimään sitten jotain kuitua ja kehräämään. Katsotaan jos saisin muutamia pointtereita tuon koirankarvan kehräämiseen vaikka seuraavaan postaukseen aiheesta. Tarkoitus ei todellakaan ole lähteä nollatasosta vaan tarjota lukemista yleensä kehräämisestä kiinnostuneille ja inspiroida ihmisiä kokeilemaan jotain uutta lankakäsityötä :)