Maaliskuun kehräyshaaste, pitsilankaa kilometrin verran

No niin, tulipahan maaliskuussakin saatua jotain aikaiseksi! Merinellen kehräyshaasteeseen liittyen maaliskuussa tuli tuotoksena syntyä kaksi tai kolmisäikeistä pitsilankaa. Tottakai sitä pitää ihmisen ennätystä yrittää, joten lähdettiin ehdottomasti liikkeelle kaksisäikeisestä.

1055m/171g shetlanninlammasta kaksisäikeisenä pitsilankana :)

Kuiduksi valikoitui pitkän pähkäilyn jälkeen shetlanninlammas - kyllä, ns. down-rotuinen, jotka ainakin itselle on olleet ne rodut, joista syntyy kulutuskestävintä ja vähiten huopuvaa lankaa (dorset, southdown, shetland...). Yleensä näistä tulisi juurikin jotain kulutuskestävää sukka/lapaslankaa tms. eikä niinkään pitsilankaa. Kehräsin tuon lyhytvetona ja olen kyllä sitä mieltä, että ei tuo pöllömmin sovellu myöskään pitsilangaksi. Tuossa kuidussa on (yksittäisessä villasäikeessä) spiraalimainen kihara ja varsinkin lopullisesta vyyhdistä huomaa tuon ominaisuuden - lanka joustaa (ei siis hirveästi, mutta "jousimainen" jousto on havaittavissa) ja tuntuisi palaavan takaisin muotoonsa nopeasti.

Mutta niin, lopputulemana tästä olikin 1055m ja 171g lankaa (öö, jotain 615m/100g, eli noin puolet Jawoll-magicista ohuempaa, mutta kaksisäikeisenä)! Eli siis kilometrin verran siitä syntyi neulottavaa. Kertaaminen oli ehkä tässä haasteessa se ongelma, koska ohut kuitu pukkasi katkeamaan useampaankin otteeseen. Lopulliseen lankaan siis jäi enemmän solmuja kuin yleensä, mutta kyllä sen kanssa elää. Ennätykseksi jäi kyllä tässä se, että jaksoin tehdä tuon kilometrin pitsilankaa, kyllä siinä vaan oma urakkansa on :)

Merinellen kehräyshaaste 2/2015

Taas päästiin kehräyshaasteeseen käsiksi. Vaikka lanka on ollut valmiina jo jonkin aikaa, on pitänyt odotella, että sattuu kelit kohdalleen kuvausta varten.

Helmikuussa haasteena oli kiinnittää enemmän huomiota langan väriraporttiin - eli siis gradientin/liukuvärisen langan kehrääminen. Itse tykästyin tekniikkaan kovasti, monesti kun olen suunnitellut liukuvärin kehräämistä - toteutus on vain aina jäänyt huutamaan.

Hommahan lähti suunnittelemalla jokin mukavan oloinen värikierto. Pähkäilin pitkään, että tekisinkö vain kahden värin sekoituksella, vai halusinko oikeasti värikiertävän langan, jossa on pari pääväriä ja niille sitten kirkkaat äärivärit. Lopulta päädyin kahteen pääväriin violetti-siniseen, josta jo valmiiksi passasin pari välivaihetta kaapista löytyvillä merinotopseilla. Näiden väliin karstasin karstamyllyllä 50-50 suhteella yhdet välisävyt, käytännössä jokainen väri oli kokonaisuudessaan 20g painoinen.

Oho, eipä ollut kuin puhelinkuvia... No, siinä ne päävärit! siniset ja violetit.

Liukuvärit suunniteltuna ja välisävyt sekoitettuna karstamyllyllä 20g bateiksi.

Tässä vaiheessa huomasin myös, että miun uskollinen talousvaaka oli vaihtanut 2g tarkkuuteen! Onneksi kaupasta sai uusia, koska halusin että värikiertoja tulee enemmän kuin yksi. Eli tuota yllä olevan kuvan ympyrää alettiin pätkimään noin 5g kokoisiin siivuihin, jotka pakkasin lopulta minigrip-pusseihin per värikerta helpottamaan kehrätessä tapahtuvaa värien vaihtoa.

Värikierrot jaettuna 5g pätkiin, paljon on kehrättävää jäljellä...

Sen jälkeen homma siirtyikin ihan rutiininomaiseksi kehräämiseksi. Langasta halusin kohtalaisen paksua, koska olen huomannut pääosin kehrääväni huivilankoja. Pitäähän tähän jotain haastetta saada ja lopulta tuo merinokin kesytettyä, koska se jostain syystä tuppaa omissa käsissä tahmaamaan paikoitellen liikaa. Kertaamisen tein navajona, eli yhtä säiettä tässä vain koko ajan käsiteltiin - eikä rullat olisi riittäneetkään kuin kaksisäikeiselle (olen niitä kehrääjiä, joilla on vain kolme rullaa rukissa ja pärjään niillä pääosin erinomaisesti :D).

Kas, meinas tulla täysi rulla...

Onneksi kertaaminen meni  vaivattomasti, eikä paksua säiettä saanut edes katkeamaan kertaamisen aikana. Lopulta se näytti viipisnpuulla todella näpäkältä.

Viipsinpuukin tykkäsi kovin tuosta värikierrosta... 

Lopullinen lanka olikin 160g (yllätys, 8x20g..), karstatessa tai muutenkaan ei tullut hukkaa gramman grammaa. Opin lopulta karstaamaan myllyllä myös siten, ettei licker-in tela syönyt hirmuisesti kuitua. Se on aika helppoa tällaisella kuidulla joka on jo kertaalleen kammattua ja kehruuvalmista vrt. tapuleihin.

Lopullinen lanka, 160g/270m. Kuva otettu luonnonvalossa, joten kirkkaus
on aika paljon suurempi kuin muissa ylläolevissa.

No niin, mutta mitäs tästä opimme? Ainakin yksinkertaisen väriliu'un tekemistä. Ajattelin tätä tekniikkaa jatkossakin soveltaa, jotenkin oli todella mukavaa ja sisälsi sopivan määrän vaiheita minulle. Tykkäsin todella paljon, joten kiitokset vain haasteen järjestäjälle!

Tammikuun kehräyshaaste - se lopullinen lanka

Urh. Innostuin sitten eilen kehräämään. Melkein kertaistumalta tuli tuo topsi ja kehruuhaasteen lankakin lopulta tehtyä. Aiemmasta postauksesta voi siis päätellä, että orkkislankana oli Katia Azteca (100g/180m) ja nyt pienen harjoittelun jälkeen saatiin jo aikaiseksi 102g/196m yksisäikeinen lanka. Joka mielestäni onnistui vieläpä kohtalaisen hyvin

Ladybugin mukana tullut topsi, liekkö BFL:ää tjsp.

Lähtökuituna oli nyt huomattavasti helpommin kehrättävä valmis käsitelty topsi (villalaatu tunnistamaton, vähän niinkuin BFL, mutta ei ole BFL..), joka tuli aikanaan kaupantekiäisinä Jenniferin mukana. Katsoin, että tämä värimaailmaltaan sattui niin napakasti tuohon Aztecan vastaavaan, että mikäs sen parempi lähde.

Lopputulos oli oikeasti paljon helpompi nyt toteutttaa, koska tuo valmiiksi käsitelty letti oli niin tasaista. Siis ei voi käsittää, että miten paljon helpompi noista on tehdä kuin häkilöidystä merinosta!

Vasemmalla omatekemä, oikealla kaksi eri värivariaatiota Katia Aztecasta..
Alempi vasta purettu kaksi hihaa.

No, prosessi vaati hieman hienosäätöä, mutta lopulta onnistui. Olin ehkä vielä liian kärsimätön tuon langan kanssa, eli pesin suoriltaan kehräämisen jälkeen. Olis ollu fiksua antaa kierteen asettua päivän pari kehräyksen jälkeen. Paksussa yksisäikeisessä tuntuisi kaikki nämä yksityiskohdatkin korostuvan. Kuitukin sopi paremmin yksisäikeisen tekoon, kun oli paljon pidempää ja kiharampaa kuin merino. Tykkäsin ja jäin kyllä koukkuun tuon paksun yksisäikeisen kehräämiseen!

No, yksi haaste tehty. Toivottavastai 11 jäljellä.

Kehräyshaaste tammikuu - uusiksi meni

Terppa!

Osallistuin sitten Merinellen kehräyshaasteeseen, jossa tavoitteena on tammikuun osalta kopioida kaupallista lankaa. Oma lankavalintani oli Katia Azteca, koska en yksinkertaisesti ole koskaan kehrännyt paksua singleä! Homma meni ihan mukavasti näin selkärikkoiseltakin, kunnes valmis lanka ei sitten yltänyt lähellekään tavoitetta. Päätin tehdä homman vielä kerran uusiksi ja osua lähemmäksi oikeaa mittaa :)

Näistä väreistä se sitten lähti, fine denier nylon on se valkoinen...

Mutta etteikö ollut opettavaista touhua! Lähdin rakentamaan lankaa parilla koevedolla, joista lopulta tekniikaksi päätyi lyhytveto todela kevyellä poljennalla ja suurimmalla ladybugin kehrällä (4,7:1). Koevedoissa käytin karstattua suomenlampaan villaa.

Siihen ne värit hyppäsi häkilälle vedettäväksi (reunassa jo osa tullut dizin läpi)

Halusin kuitenkin jotain extraa kehräyshaasteeseen, joten merinot ja nylonit esiin ja häkilöimään! Häkilässä pyörittelin kuidut siten, että jaoin häkilän kolmeen osaan ja hakkasin kuituja aina kahteen osaan kerrallaan - tällä sai vähän vaihtelua väriin, ettei tulisi semisolidia vaan enemmän azteca-henkistä lankaa. Häkilöinnissä miulla on vielä kehitettävää, vielä jäi muutama nytty vetäessä ja tämä aiheutti sitten kehrätessä nyttyjä, joita ei saanut purettua kun ne vaan tulivat kohdalle. Häkilöinnin ideahan on vain sotkea värejä hakkaamalla niitä päällekkäin ja vetämällä ne tämän jälkeen dizin (kotoisammin "reiän") läpi kehruukelposeksi topsiksi.

Valmis batti/topsi/mikälie, josta sitten lähdettiin kehräämään...

Kehrääminen olikin sitten oma hommansa. Eihän siitä kovinkaan tasaista tullut, mutta en sitä odottanutkaan kun ensimmäistä kertaa noin paksua singleä kehräsin. Suurin opetus tuli tekniikkapuolelta, jossa hidas poljenta nostaa kyllä päätään, samoin kuin kuitujen esikäsittely mahdollisimman tasaisiksi. Helpottaa kummasti tuollaisen langan kehräämistä. Häkilöidessä jo tulee jonkin verran tosiaan heittoa verrattuna valmiiseen topsiin. Myös singlen pesu opetti uutta, eli pesin noin 50-60 asteisessa vedessä pienen pesuainemäärän kanssa (fairy), josta nostin langan vielä niin kylmään veteen mitä hanasta lähti. Ideahan oli kevyesti shokeerata kuituja (pieni huopuminen), että kierre asettuisi nätisti. Ja niinhän se tekikin! Merino tosin pääsi yllättämään ja verrattuna esim. suomenlampaaseen, se ei kutistunut vaan pikkuisen "avautui" ja langasta tuli hintsusti tukevampaa mitä ajattelin.

No siinähän se, ei pöllömpää lankaa kaikesta huolimatta.
Ainakin värit on kohdallaan jos ei muuta.

Noh! Tästä opittiin ja seuraavan singlen, joka toivottavasti jo tulee haasteeseen osallistumaan, tullaan kehräämään todennäköisesti BFL-topsista. Jospa se sitten tästä lähtisi :) Ei tämäkään ihan reisille mennyt, mutta parempaa lopputulosta toivoin.

Laitetaas vielä loppuun pieni pätkä häkilöintivideota, kiitoksia vaan taas miss Marblille kuvaamisesta: