torstai 23. tammikuuta 2014

Wollen Sie? (Suom: VillaatSä?)

Hätsiu! Ja flunssa päällä, yritin kyllä tätä tautia saada vaikka väkisin kun emännälläkin kerta oli (tautikateus). On nimittäin juotu samasta lasista ja savukkeestakin jämiä olen ruikuttanut. Ei suostunut sylkäisemään kalakeittoonkaan, vaikka miten pyysin. Tämä ihan sillä että saisi keskittyä opinnäytetyöhön, neulomiseen ja kehräämiseen ja pitämättömiä sairauslomiakin olisi. Tuo työnteko kun näyttäisi haittaavan harrastamista oleellisesti. Noh, nyt on flunssa, mutta tuli joku kakkosluokan pöpö, josta ei saa edes saikkua :) Lienee ihan oikein tällaiselle. Kärsitään nyt sitten.

No onneksi emäntä edes on saanut jotain aikaiseksi kun minä vaan tuherran
Koska tuo pakkanenkin on jossain -23C kieppeillä, niin pitihän sitä taas jatkaa projekteja. Tunikan etu- ja takakappale on valmiina ja nyt alkoi armoton hihojen vääntäminen.. Mutta oikeasti, 184 silmukkaa hihassa! Itse tunikassa kun oli per kappale jotain 85s ja nyt 184s niin tuntuu kyllä että ei etene millään ja kerä vaan hupenee vieressä.. Hyvin turhauttavaa kun kuvittelee pääsevänsä helpolla - olisi taas pitänyt kuunnella äitiään ja tehdä trumpettihihojen sijasta ihan suorat versiot :P 184 ei ole edes alkuluku, joka nyt olisi edes helpottanut ajatusmaailmaa insinöörin silmin (salauspuolella taidetaan käyttää alkulukuja tai puolialkulukuja laajemminkin, esim. RSA:n kanssa, ovat vaikeita purkaa kun luvut on riittävän isoja). Vastoin kuin salaukset, eipä ole tämä työ ollut vaikea purkaa, vasta neuloin pari senttiä ja huomasin nurjan silmukan väärässä kohtaa --> purkuun. Täsmää siis jonkun ROT-13 salauksen kanssa. Ei ole insinööreille tämä touhu. No, onneksi emäntä, joka myöskään ei ollut juurikaan koskaan neulonut, on ollut ahkera. Tekaisi minulle sormikkaat ja itselleen puolen säären sukat (Novitan taikanallea molemmat). Eikä siinä vielä kaikki, tekipä vielä yhdet villasukat seiskasta kaverilleen ja toiset on jo puikoilla odottamassa - tilauksia satelee joka suunnalta, pipo kai sillä seuraavaksi nousee puikoille. Uskomattoman hyvällä käsialalla vielä, vaikka ei oikeasti ole koskaan oikein neulonut (kuvassa olevat olivat varmaan kolmannet ja neljännet työt). Oon ehkä kade ihmisille, joilla on hienomotorisia taitoja. Kade, sanon minä.



No siinäpä sitä ruskeaa lampaanvillalankaa. Todella nätillä vyyhdillä, syynä
nätteihin vyyhteihin se, että Camolle olisi nuo maistunut - varasti varmaan
kymmenen kertaa kuvauksen välissä jomman kumman vyyhtisen.
Itsellä menikin viime kirjoituksen jälkeen vähän kehruuhommiksi. Tunika alkoi masentamaan, joten eikun Ristiinan kimppuun. Sieltä sitten lopulta syntyi 100% ruskeasta lampaanvillasta joku satakunta grammaa lankaa (metrejä en taaskaan laskenut). Kertauksena normisti kolmelta rullalta, joskin tuossa huonona puolena on se että kun tein vajaita rullia niin jäi sitten osalle vielä säiettä käyttämättä. Pitäisi opetella varmaan ketju/silmukka/navajokertaus (vaimillänimelläneammattilaisetsitäkutsuu?) niin ei noita rullanjämiä jäisi talteen. Tosin sitten jäisi jämien hyödyntäminen ja moniväristen ja -säikeisten teko jämistä sikseen. Mutta takaisin asiaan.. Eli kohtuu tyytyväinen taas tulokseen, pitäisi varmaan opetella myös pitkävetotekniikkaa paremmaksi kun kuitenkin karstalankaa teen, tulisi vähän kuohkeampaa lopputulosta. Ja villakammatkin polttelisi vähän, mutta öh, opetellaas perusteet nyt ensin.

Vajaa puolet tms. villavarastosta pestynä!
Seuraavaa kehruuprojektia odotellessa päätin pesaista myös vähän villoja - semmoisen pari vuotaa tuosta riipaisin kerralla. Voin sanoa, että sitä imelää lanoliininhajua voi vieläkin löytyä kummallisista paikoista. Ja jos jotain kiinnostaa, niin pesuhan oli taas kerran Fairylla kun en mitään villanpesuainetta löytänyt. Villat ei edes tuoksu sitruunalle, vaan edelleen sille lampaalle. Tosin olinkin vihmerä ja käytin toisia harrastuksia hyväksi. Pari vuotaa mahtuu siis todella hyvin tuollaiseen käymissaaviin (jep, teen ns. täysmäskäämällä olutta, ei siis mitään uutetouhuja vaan ihan oikeasti maltaasta) ja takan kun lämmittää niin ei ne pitkään edes kuiva. Edellyttää toki sitä että koirat on eri huoneessa, märkä villa kun tuoksuu koirun nokkaan liian mukavalta.

Vettä noiden pesuun meni vähintäänkin yhden emännän "pikasuihkun" verran, eli pitkälti toistasataa litraa... Vielähän noissa on hommaa kun roskat irrottelee, karstailee ja kehräilee. En kyllä edelleenkään tiedä mitä sitä kehräisi, mutta katsotaan mitä se maailma tuo tullessaan. Jotain varmaan perus-kolmisäikeistä, että oppii homman kunnolla, pitkävetona ehkäpä ja sen navajonkin voisi opetella. Vähän polttelisi valkkariherra Speedystä tehdä lankaa, mutta on niin ihanan pehmeää pohjavillaa että mieluummin tekisin seoksen kammatusta kuin karstatusta villasta. Ja eihän minulla kammattuna ole kuin merinoa, jota tekisi mieli kokeilla ensin kehrätä ihan omanaan. Eikä sitten Wallu Hulkoisen (Hullu Walkoinen <=> Wallu Hul..., noh, ehkä tajusitte.) karvanlähtökään tuottanut riittävästi että siitä pelkkää 100% walkoisen lankaa saisi.

Mut aivastuksen saattelemana punkkaan ja huomenna iloisena uuteen työpäivään (kaihtimet kiinni ja koodaamaan)! Kuluttakaa puikkojanne.

5 kommenttia:

  1. no noinhan se suomennos tietysti menee....insinöörikehrääjäneulojakielessä - äitees

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten jo eilen sanoin, pitää varmaan käydä niitä saksan kursseja uudelleen, vois tulla hylsy tällä osaamisella :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Voi äiti! Mahdottomuuksien mahdottomuus. Mie tiedän tasan tarkkaan kaksi blogia, joissa on alle 200 lukijaa ja ne kaikki taitaa olla omassa hallinnassa. Noh, eipähän siinä. Koska ei ikinä pitäs pelätä haasteita niin challenge accepted ja toteutetaan jahka keritään ;)

      Poista