Spinifera, 2-säikeinen merino/tribal nylon -lanka

Terppa taas!

Sairauslomalta päivää, ei ole tämä kehrääminen ja blogin pitäminen terveellistä. Tuli tehtyä parisäikeinen lanka, mutta kuvatessa sitä blogia varten sanoi selkä poks ja jotain häikkää ilmaantui välilevyn suunnalle.

Spiniferan karstalevyt nauttimassa talvisesta kelistä, muistukkeeksi
edellisen postauksen kuvista.

Nyt sitä parannellessa yritän kuitenkin saada Spiniferan (juu, nimen antoi purple copper niminen perhonen - Paralucia Spinifera) näkymään myös täällä blogin puolella. Lähtökohtana oli neljää eri sävyä merinoa sekä sateenkaaren väreissä oleva tribal-nylon, jotka vedettiin karstamyllyn läpi (kerran) siten, että kaksi väriä tuli per karstalevy.

Spiniferan glitterit läheltä näkyy tuo tribal-nylon parhaiten näin läheltä.

Tämän jälkeen molemmat värisarjat kehrättiin kohtalaisen paksuksi säikeeksi ja nämä kerrattiin normaalisti S:ksi (kertauskierre on ministi kovempi kuin säikeen kierre, että jos vaikka sukkalangaksi tätä kokeilisi). Mie lähinnä halusin kokeilla karstamyllyn käyttöä blendaamiseen ja tuota nylonia, että miten se antaa elämää moniväriselle langalle. Tavoitteena saada kevyen glitterisen monivärinen viritelmä aikaiseksi.

Spinifera nauttimasta karvaisesta kaverista, eli vuohentaljasta.

Lopputulemaan olen ihan kohtalaisen tyytyväinen. Huomasin myös, että itsekäsiteltyjen merinojen kehräystä helpottaa todella paljon jos tekee esivetämisen kunnolla. Kaikki maailman nytyt ja mytyt jää paljon vähemmälle ja kehrääminen helpottuu.

Chocolate Passion Jacket Katia Aztecasta

Nyt on jouluähkyt vedetty ja johtuen vuoden 2015 pitkistä vapaista, olen myös ehtinyt tekemään käsitöitä! Tarkemmin ottaen Dropsin ohjeella Chocolate Passion Jacket. Lankana ei tietenkään sitä se, mikä on ohjeessa, vaan Katia Azteca. Lanka itsessään on edelleen yksi suosikeista, kun puhutaan paksuista langoista. Se on todella mukavaa neulottavaa ja kun on noin löyhäkierteistä niin neuleesta tulee mukavan muhkua.

No semmoset on etukappaleet ja hihat, takana näkyy myös sohva.

Mitä itse lopputulemasta mainitsemaan, niin ei, en ole täysin tyytyväinen. Vaikka tein (lähes)täysin ohjeen mukaisesti, on miusta nuo hihat vaan liian isot tuohon muuhun malliin. Tuntuu, että kymmenisen silmukkaa saisi vielä vähemmän olla, että olisi tasapainoiset hihat koko muuhun neuleeseen. En tiedä. Saattaahan se olla, että teen nuo hihat vielä uudelleen, mutta olkoon nyt toistaiseksi noin. Jos vaikka asettuisivat.

Chocolate passion etu ja takakappaleet takaa.

Mutta muuten kyllä suosittelen tuon neulomista, saa tehdä vaikka mitä. Palmikkoa on pariakin erilaista (selkäkappale oli varmaan mukavin tehdä, etukappaleiden palmikko rupesi jo tympimään) ja jos haluaa hermonsa menettää niin lyhennetyt kerrokset palmikkokuviossa oli alkuunsa aika mielenkiintoiset toteutettavat - kun siihen kärryille pääsee, niin eipä siinä lopulta mitään ihmeellistä enää ollutkaan. Ohje on kohtalaisen helppo, vaikka vaikuttaa ensisilmäyksellä monimutkaiselta.

Mitä muutoksia tein? Ensinnäkin etukappaleissa on tehty levennykset myös "kaulusreunaan" - tuli luettua vähän ohjetta väärin. Tämän huomasin vasta olkaa päätellessä kun ei silmukkamäärä täsmännyt. Korjausliikkeenä oli tehdä rintakehän kohdalle muutama lisäsilmukka oikealle puolelle, eli levennykset tulee molemmin puolin. Toisekseen pusakan kiinnitykseen on käytetty hakasia (4kpl), jotka on paljon käytännöllisemmät kuin rintaneula. Siinäpä ne säädöt, lisäksi saattaa olla että nuo hihat menee kokonaan uusiksi (pitää miettiä ensin muutama päivä, että en mene sässimään toimivaa ratkaisua).

No niin, mutta pitäkäähän puikot kuumana. Tämän projektin jälkeen odottaakin kehruurupeamat..

3-säikeinen Hypocrite ja kehruukuitujen blendausta karstamyllyllä

Hiphei!

Nyt olisi taas yksi lankaprojekti paketissa. Lähtökuituna oli Lanitium Ex Machinan Hypocrite-väreissä oleva SW merino / Firestar nylon (70/30 jos en väärin muista). Tein tästä lyhytvetona kolmisäikeistä navajoimalla. Metreistä ei ole mitään hajua (ei tullut mitattua), mutta varmasti mennään jossain 400m kieppeillä, eli huivilangaksi joutaa. Puikkoina käyttäisin jotain 2-2,5mm kokoisia.

Hypocrite vyyhdillä. Vihreää, kuparia, harmaata...

Neuloosi on nyt vähän jäissä kun piti innostua taas kehräämään ja sotkemaan kuituja. Nyt kun on tuo uusi hieno karstamyllykin niin totta kai silläkin kuitujen blendaamista piti kokeilla. Kohteeksi valikoitui World Of Woolilta tilattuja merinovilloja ja moniväristä super bright tribal rainbow-nylonia. Tein nuo karstalevyt siten, että ensin täytin licker-in -telan yhdellä värillä, jonka päälle kerros nylonia, sitten toinen väri, nylonia ja lopuksi licker-in -telalta siirsin kuidut rummulle. Toisessa levyssä pohjalla on kupari, johon päälle metsänvihreä. Toisessa violetti ja syvähkö sininen sävy. Näistä olisi tarkoitus tehdä noin sporttivahvuista kaksisäikeistä lankaa 130g, eli molemmat karstalevyt tehdään ensin säikeeksi ja sitten kerrataan keskenään.

Rumpukarstalla blendatut merinovillaiset karstalevyt hangessa.

Mutta noistapa sitten olisi kiva tehdä jotain mukavaa. Kuvat ei ihan täysin tee oikeutta, noihin tulee aika reilusti vielä glitteriä siitä tribal-nylonista. Langan nimeksi tulee Spinifera - Paralucia Spinifera -perhosen mukaisesti.


Ja laitetaas vielä loppuun pieni videopätkä hypocriten navajoinnista (ketjukertauksesta). Eli siitä operaatiosta, jolla yhdestä säikeestä saadaan näppärästi kolmisäikeistä lankaa. Käytännössä homman juju on se, että yksi säie lenkitetään ja lenkistä vedetään säie läpi siten, että se muodostaa uuden lenkin. Kun tätä vedetään niin kerratessa saadaan kolme säiettä menemään samaan lankaan (rullalta tuleva säie + lenkin muodostamat kaksi säiettä). Olipa hankalasti selitetty! Mutta siinäpä se videolta näkyy kun yksi säie tulee alhaalta ja sitä vain ketjutetaan lenkkien läpi ohjaten vasemman käden pikkusormella tuota rullalta tulevaa säiepätkää. Näppärä tekniikka useimpiin käyttötarkoituksiin, joskin joissain kuitulaaduissa nuo lenkkikohdat jäävät hieman näkyviin ja myöskin pomppaavat esiin sileässä neuleessa.

Toivottavasti tuo video ei nyt pätki, miulle on mysteeri se miksi nyt bloggerin kautta tuo videon toistaminen youtubesta on niin mahdotonta. Youtubessa homma toimii kuin junan vessa, mutta bloggeriin sisällyttäessä on havaittavissa pätkimistä.

Kehrääminen lyhytvetotekniikalla

Terppa taas :)

Ajattelin pienen videon kyhätä näin ajan kuluksi lyhytvetotekniikoista - tai niistä lyhytvetotekniikoista, joita itse tykkään käyttää. Työvälineenä totta kai rukki, koska en ole niin värttinäkehrääjä.

Lyhytvetohan on parhaimmillaan kammatulle villalle ja värjätyille topseille. Tekniikkana se tuottaa lopulliseen säikeeseen vähemmän ilmaa kuin pitkävetotekniikka ja täten lanka on hieman kovempaa ja kiiltävämpää. Verrattuna pitkävetokehrättyihin lankoihin, lopputulokset eivät ole yhtä ilmavia, kuohkeita ja pehmeitä. Tekniikka soveltuukin siis erinomaisesti mm. huivilankojen ja miksei myös sukkalankojenkin tekoon. Jos käytössä on karstavillaa, on pitkäveto monesti parempi vaihtoehto sen tehdessä langasta kuohkeampaa, mutta mikään ei estä käyttämästä tekniikoita eri tavalla esikäsiteltyihin materiaaleihin. Lyhytveto on monesti ensimmäinen tekniikka, joka kehrätessä opetellaan.

Erilaisia tekniikoita (lähinnä pitkä- ja lyhytveto) kannattaa kokeilla eri tavalla käsiteltyihin villoihin niin saa parhaan kuvan siitä millaista itse haluaa tehdä. Kokeilemalla saa hyvän kuvan siitä, mihin mikäkin tekniikka soveltuu parhaiten. Jokainen kehrää vähän omalla tavallaan, joten noita vaihtelemalla varmasti löytää itsellensä sopivan. Kehrätessä kannattaa kiinnittä myös huomio hartioihin, yrittäkää etsiä rento ja mukava asento hommaa varten tai hartiat jysähtää jumiin ihan kunnolla.

Vitteeolla on nyt perusperiaatteet lyhytvetokehräämisestä. Jokaisella on varmasti omat tapansa, mutta tuossa on ne minun enikseen käyttämät tavat. Jännä kyllä suomessa kutsutaan lyhytvetoa aina eri nimellä, mutta rapakon takana USA:n suunnalla lyhytveto on saanut ainakin kolmea erillistä nimeä. Short backward draw (kuitu vedetään taemmalla kädellä rukista poispäin, etummainen käsi kestää paikallaan), Short forward draw (kuitu vedetään etummaisella kädellä rukkia kohti, taempi käsi kestää paikallaan) ja Combination (short) draw, jossa molemmat kädet liikkuu tai on paikallaan tilanteesta riippuen.

Sääli, että tuosta jäi nyt kokonaan pois short backward draw. Sinänsä kun lankaa vain syntyy niin kaikkihan on kunnossa, mutta olisihan tuo ollut hyvä saada settiin mukaan.

Mutta sellaista, jatkeskellaanhan taas :)

Omituinen etukappale, kynsikkäät Katia Darlingista ja karstalevyjä karstamyllystä

Tsädäm sanoi pieni kehrääjä ja kirjoitti blogipostauksen. Nyt on sen verran isompaa projektia puikolla, että pitää näistä keskeneräisyyksistä saada postausta aikaiseksi.. *krhm*

No onneksi Miss Marbli on ollut ahkera ja teki allekirjoittaneelle sormikkaat entisten läpikuluneiden zoofarikynsikkäiden tilalle (joo, mie osaan kuluttaa noita hanskoja ihan satanolla, johtunee koirien nahkahihnoista).

Peruskynsikkäät Katia Darlingista.

Kynsikkäät on tehty ihan normaalisti, paitsi sormien päihin on neulottu noin sentti joustinta 1o/1n. Tuo vähän antaa ehkä ryhtiä noille kynsikkäiden rei'ille ja tuntuu myöskin mukavalta eikä päättelyn kanssa ole riskiä että sormien aukot menee liian tiukalle. Itse tykkäsin ihan älyttömästi tuosta Katian väriraportista, joskin ei ihan pääse oikeuksiinsa näissä kuvissa. Nyt on taas talveksi lisää kynsikkäitä, 2,5mm puikoilla tehtynä ohuesta langasta tietysti. 

Todella omituinen pusakan oikea etukappale, joka
kiertää myös taakse

Oma projekti Chocolate Passion Jacket Katia Aztecasta on edennyt takakappaleen jälkeen jo toiseen etukappaleeseen ja sitä myöten vielä toiseen etukappaleesen. Ei tämäkään mennyt ihan niinkuin Strömsössä, tuli tvääehtyä kolmen silmukan lisäykset väärälle puolelle kun olin neulonut n. 40cm, onneksi sain paikattua lisäämällä silmukoita toiselle puolelle vielä kauluksen kohdalla. Lisäykset ei onneksi haittaa kun ne vaan suurentaa hieman kappaleen kaulusosaa. Lisäksi vaikka kaulusosa on tehty juuri ohjeen mukaisesti, tuntuu että sitä saa vielä jatkaa, mutta katsellaan kun toinenkin kappale on valmis..

Etukappale on joka tapauksessa ollut todella outo neuloa kun se käytännössä alkaa alaselästä, kiertää eteen ja nousee ylös taakse muodostaen myöskin kauluksen. Lyhennetyt kerrokset on tulleet varsin tutuiksi ja tuollainen ohut kaksipuoleinen palmikko alkaa jo jonkun verran tympimään. Mutta ei se vaikea ole ollut, joskin kovin työlään tuntuinen. Lankaa tuohon S-koon etukappaleeseen meni vähän reilu kerä.

Karstamyllystä ulospullahtanutta alpakkaa (harmaa) ja lammasta (valk.)

Lisäksi minulla olisi hirmuinen himo karstata uudella karstamyllyllä, blendailla kuituja ja kehrätä vaikka mitä hienoa. En vaan ole jotenkin saanut inspiraatiota aikaiseksi. No karstamyllystä pullahti kuitenkin ulos nelisen levyä valkoista suomenlammasta ja harmaa alpakka. Harmaa alpakka oli todella roskaista (semmoista pientä roskaa mitä käsin ei saa oikein eroteltua). Saa nähdä vieläkö vetäisin tuon kampojen läpi tai jotain, mutta todella paljon siihen jäi murusta vaikka karstamyllyn ympärys olikin ihan timotein jyvissä ja muussa tuhnussa (vaikka jo nypin villat ennakkoon). Lopputulema: pitää keksiä keino jolla saisi noita siistittyä enemmän ennen karstausta - voi olla mahdoton tehtävä ilman järjetöntä hukkaa. Vinkkejä otetaan vastaan :D

Semmoista tänään ja tällä viikolla. 

Kehräämisen alkeet, tai ainakin taustainfoa...

Terppa!

Jo pitkän aikaa olen miettinyt, että ei ole paljon näkynyt internetin syövereistä kehruuseen liittyviä oppaita tai tietolähteitä. Ajattelin sitten, että tähän blogin yhteyteen voisin jotain pientä kehräykseen liittyvää kirjoitella - ei niinkään absoluuttiseksi oppaaksi vaan ihan iltalukemiseksi ja inspiraattoriksi sellaisille, joita kehrääminen kiinnostaa.

Oma taustani ei ole pitkä, kehräämistä takana on jokin vuosi. Pääosin kahdella rukilla (perinnerukki + moderni) ja värttinällä, mutta sen vähän mitä asiasta olen oppinut niin oppimispolku on vienyt koko ajan syvemmälle ja syvemmälle. Tuntuu, että tästä aiheesta voisi löytyä ammennettavaa vaikka millä mitalla. Koen kuitenkin, että kehrääminen on se juttu missä ei voi tehdä juuri koskaan väärin - jos lankaa syntyy, on se jo onnistunutta kehräämistä!

Tämä on ongelma - valkoisenpaimenkoiran karva kangassohvalla. Tuttu näky?

Koska oma kehruuinnostus lähti siitä, että sohvalla ja lattialla ja joka paikassa oli kahden ison koiran karvaa. Ja kun nettiä surffaa niin tästä näyttäisi useammalle henkilölle tulleen mieleen, että "jospa siitä saisi lapaset..". Ei se oikeasti ole niin vaikeaa. Kehrääminen ei ole rakettitiedettä, jos 30v tietotekniikan toimistonörtti oppii sen niin oppii varmasti muutkin.

Tämä ei ole ongelma. Tämä on lankamateriaalia!

No niin, lopetetaanpas leikki ja aletaan puhumaan asiaa. Kuvitellaan, että haluaisit oikeasti tehdä ne lapaset oman sessen karvasta. Jos osaat neuloa niin se on jo puoli voittoa, itse en osannut neuloa kun aloitin kehräämisen, joutui piru opettelemaan senkin. Kehräämiseen tarvitset joko rukin tai värttinän ja kuitua. Itse käytän pääosin rukkia, mutta opettelin ensin värttinällä. Jotenkin se oli vain helpompi (ja halvempi) reitti opetella perusasia ja kokeilla löytyykö tästä innostusta. Nyt tuota kuitua, laitetta ja välinettä onkin sitten isompi arsenaali..

Pyrin tässä kirjoituksessa vain avaamaan sitä, mitä kehrääminen on - esimerkkikuvissa on moderni rukki ja ne ovat hyvin karkealla tasolla. Katsotaan jos jossain vaiheessa saisin ihan askel askeleelta -ohjeet kehräämiseen. Pyrin kuitenkin hyödyntämään niitä linkkejä, joilla itse opin kehräämään :)

Oli väline mikä hyvänsä, periaate on kehräämisessä aina sama. Tehdään säiettä antamalla kierrettä kuitunipulle, kun ollaan saatu riittävästi säiettä aikaiseksi se kerrataan yhdistämällä useita säikeitä yhdeksi langaksi (toki, yksisäikeistäkin voi tehdä) - ja that's it! Pääasia on, että kertaaminen ja säikeen kehrääminen tehdään vastakkaisiin suuntiin, jolloin kertauskierre tavallaan kumoaa tuon kehräyskierteen ja langasta tulee tasapainoista (tai ainakin se on yleensä tavoite..).

Kuituna voi toimia mikä tahansa kuitu. Itse lähdin liikkeelle huovutusvillasta, josta kyllä saa lankaa mutta se on karkeaa ja huovutusvilla on hieman hankalaa vetää. Novitan hahtuvainen oli toinen kokeilu (tätä oli jo ihan siedettävä kehrätä), mutta lopulta koirankarva osoittautui parhaaksi kuiduksi opetella. Koirankarvan etuna on se, että sitä yleensä on karvanlähtöaikaan helposti saatavilla. Mikä tahansa koirankarvakaan ei kuitenkaan ole hyvä. Parasta on harjattavien rotujen pohjavilla. Nypittävien ja trimmattavien koirien karva on yleensä niin karkeaa, että se on vaikea kehrätä ja lopputuloksena tuleva lanka on superkarkeaa johtuen karvan paksuudesta ja jäykkyydestä. Harjattavien koirien villan käsittelyksi riittää hyvinkin se, että sen harjaa koirasta pohjavillakarstalla irti - kuidut on yleensä riittävän käsiteltyjä kehräämiseen jo tämän operaation jälkeen. Koirankarva ei vaadi lampaanvillaa sekaan, joskin sillä saa kuidut paremmin sitoutumaan toisiinsa ja lankaan kestoa. 100% koirankarva on kuitenkin kehrättävää ja hyvää lankaa saa jo siitä aikaiseksi.

Toki kun käytännössä mennään kehräämään, tulee huomioitavaksi useita eri muuttujia, kuten kierteen määrä säikeessä ja kerratessa, säikeen paksuus (vaihtelut, tasapaksuus..), säikeiden lukumäärä jne. Mutta koska tarkoitus on innostaa tekemään ja kokeilemaan niin idea on hyvinkin yksinkertainen. Alla pari kuvaa lyhytvetotekniikasta modernilla rukilla ja koirankarvalla.

Lyhytvetotekniikka part 1, venytä ensin vasemmalla kädellä kuitua edemmäs
oikeasta kädestä, joka pitää kierrettä siten, ettei se karkaa kuitunippuun. 

Lyhytvetotekniikka part 2, kun kuitukimppu on sopivan paksuinen ja pituinen
niin vedä oikeaa kättä taaksepäin että rukin tuottama kierre tarttuu kuituihin.
Älä laske kierrettä kuitunippuun tai venyttäminen on hankalaa
Toista kohtia 1 ja 2 :D

Kehräämiseen on jonkin verran oppaita netissä, itse suosittelisin lukemaan Ullaneuleen 03/08 artikkelin kehräämisen alkeista, jossa on vaiheittainen opetus värttinällä kehräämisestä. Huomaat kyllä lukiessa, että se vaikeusaste vastaa hyvin pitkälle yllä olevaa kuvausta. Ei vieläkään mitään vaikeaa?

Jos se on noin yksinkertaista niin mikä siitä tekee mielenkiintoista? Vastaus: Nälkä kasvaa syödessä, ensin kun saa lankaa aikaiseksi, se on todennäköisesti möykkyistä ja kierre vaihtelee. Tehdessä kuitenkin oppii nopeasti tekemään tasalaatuisempaa lankaa, sitten mennään jo ohuempaan/paksumpaan lankaan, erilaisiin kuituihin (koirankarva, angora, mohair, eri rotuisten lampaiden villat, erilaiset värjätyt letit), kuitujen käsittelyyn (värien käsittely, kertauksen vaikutus, "lampaasta langaksi", villan pesu, villan värjäys, blendaus, kampaus, karstaus) ja lopulta siihen että pystyy langan tekemään seuraavan neuleprojektin pohjalta. Juuri sellaista lankaa, jota kaupasta ei löydy. Lisäksi kehrääminen on pirun rauhoittavaa hommaa ja se kun lopulta langan saa rullalta odottamaan neulomista niin tunne siitä, että sait tehtyä karvasta lankaa on aivan mahtava!

No niin ja eikun etsimään sitten jotain kuitua ja kehräämään. Katsotaan jos saisin muutamia pointtereita tuon koirankarvan kehräämiseen vaikka seuraavaan postaukseen aiheesta. Tarkoitus ei todellakaan ole lähteä nollatasosta vaan tarjota lukemista yleensä kehräämisestä kiinnostuneille ja inspiroida ihmisiä kokeilemaan jotain uutta lankakäsityötä :)

Pitkävartiset sukat Jawoll Magicista ja naisen palmikkopaita Katia Aztecasta

Taas uusi päivä tässäkin kehruutehtaassa. Tosin kehrääminen on ollut nyt aika vähäistä kun on niin kova neuloosi iskenyt - ja projekti vaan kasvaa. Paikallisesta lempparikaupasta tuli vasta ostettua seitsemän kerää Katia Aztecaa, joka aiemmin näytti mukavuutensa patenttineulepipoa tehdessä. Jotenkin aivan älyttömän kivaa lankaa neuloa. Varmaan tekee se kun noin 50/50 suhteessa siinä on akryylia ja willaa.

Paidan takazibale Katia Aztecaa ja näkyy yläosassa vähän toista
etukappalettakin.

Paidan ohjeena on Dropsin Chocolate Passion Jacket, joskin vaihdoin Dropsin Alaskan Katia Aztecaan - näissä on suurin piirtein sama neuletiheys ja näyttäisi vielä toimivan jollain tavalla tuo ohje Aztecankin kanssa. Mielenkiintoinen ohje sinänsä, että takaosa alkaa puolesta selästä ja etukappaleet lisäävät takaosan pituutta & leveyttä ja niistä tulee myös leveähkö kaulus etuosaan. Eli siis neulotaan "mutkalle" puolesta selästä alhaalta aina niskaan asti. Voi olla mielenkiintoinen :D

Jawoll! Pitkät sukkalit Magicista.

Myös Miss Marbli tekaisi sukat, tällä kertaa pitkät sukat Jawoll Magicista. Ohjeessa vähän auttelin ja laskeskelin kavennukset sun muut valmiiksi. Sellainen nerokas lappuohjehan siitä tuli ja heti illalla kun nukkumaan painuttiin niin piti vielä kesken yötä korjata kavennusten määrä kaksinkertaiseksi.. krhm. Tehty muistaakseni 2,5mm puikoilla ja lankana Lang Yarnsin Jawoll Magic.

Pitkät sukkalit vielä edestäkin katsottuna

Oikeastaan makein ominaisuus näissä sukissa on tuo kavennus, päätettiin että tehdään normaalin nauhakavennuksen tyyppisesti eikä edes yritetä piilottaa kavennuksia (2o yhteen, 1o, ylivetokavennus) ja se toimii ihan mukavasti tuossa takasääressä. Kavennus olisi jäänyt enemmän piiloon jos olisi heittänyt 2o yhteen molempiin kavennuksiin. Säären kavennukset olisi voinut suunnitella alkamaan vähän aikaisemmin, mutta ei vaikuta näinkään huippunopeuteen.

Taakse tehty vähän nauhakavennusmainen kavennus,
antaa ihan mukavan efektin sukan takaosaan.

Muuten tässä sitten neulotaankin tuota paitaa ja odotetaan, että milloin Marbli uskaltaisi ottaa puikoille Lang Yarnsin Millie Colorin, joka on muuten überhienoa lankaa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - ehkä mie jossain välissä malttaisin kehrätäkin :)