sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Voe Ristiina minkä teit!

Ei näpit kestäneet tätäkään viikonloppua ilman villan hipistelyä ja armotonta suunnittelua seuraavasta langasta. Tottakai oli jo pestynä tuota ruskeaa lampaanvillaa, josta sitten kolmisäikeinen lanka lähtikin tulemaan. Viikonloppu onkin sitten kulunut tehokkaasti karstatessa ja kehrätessä, vuorotellen ja välillä jopa yhtäaikaisesti. Ei tosin täysin komplikaatiotta, Ristiinalla varsinkin on kyllä huononhuono päivä.

Villa oli muuten ok, mutta kun en ole lajitellut vuodissa ollutta villaa niin sattuipa nyt kerrankin selvästi lampaan jalkojen villat. Näissähän tunnetusti on varmaan kaikista huopuneinta villaa ja ei siinä vielä kaikki, vaan myös pirun paljon kaiken maailman orgaanista irtoroskaa - mitä lie lampaiden makuualustajätettä (sahanpurumaista, iso osa irtoaa karstatessa), jyviä, heinänkorsia.. Eli toisin sanottuna itse lampaan villan puhdistaminen vie niinkuin iän ja terveyden kun käsin nyplit 2mm-5mm pitkiä heinänpätkiä villasta, jonka jälkeen karstatessa tulee vain koko ajan tuota lisää vastaan. Ja lopputulos jäi silti töhnäiseksi ja kehräyksen jälkeen jalkojen juuressa on kasa roskaa. Loppulankakin varmaan todella heinäistä, mutta eipä tuo haittaa.
Sielläpä noita roskaisia karstattuja lepereitä lepää kehruuta varten..
Ei kyllä lähtenyt kaikki roskat millään tästä villasta, joten kehrätessä tarkkana...

Toisekseen huopuneista meni hirveästi hukkaan ja karsatessa vielä huomasi, että lepereisiin jää kohtalaisen paljon kaiken maailman myttyjä joko roskien aiheuttamasta villan solmuuntumisesta tai sitten ihan huopumisesta. Eli varsin haastavaa villaa oli tällä kertaa. Mutta mitäpä sitä ei kestäisi, koska ainakin säikeet on niin järjettömän nätin väriset, että varmasti tulee komeaa lankaa! Kun nyt kerta tuon lampurinkin numeron sain niin pitänee hänelle jotkut lapaset yrittää tuosta oman lampaan villasta tekaista :) Katsotaan jos vähän paremmasta osasta villaa ne kuitenkin kehräisi.

No sitten siirryttiinkin itse kehruupuuhiin. Ristiinalla on jotkut vaihevuodet tai jotain, kehruun aloitus meni siihen että kehrällä pyörivä nyöri (todellakin, ristiinassa on kaksi nyöriä, eikä yhtä pitkää ristiin menevää) jatkuvasti pomppi paikaltaan. Syyn etsimiseen menikin sitten aikaa... Joka kolmannella polkaisulla suurin piirtein nyöri hyppäsi paikaltaan, joten ensin epäilin ämmää, joka on väljä rungon välistä. Tälläsin tähän lisää pahvia pitämään ämmää oikeassa asennossa. Ristiina toimikin vähän aikaa ihan hyvin, sitten taas sama vika - seuraavaksi väljäsin ja kiristin ämmää ja taas kehrättiin vähän aikaa. Ongelma toistui.

Syypää nyörin hyppimiseen löytyi! Tässä
kuvassa tuo kriittinen nahkahihna kiristettynä.
Tuli mieleen, että näinkö tämä perintörukki nyt sanoi lopulta sopimuksensa irti, mutta eipäs luovuteta. Tällaisten perintörukkien kanssa saa monesti olla tarkkana, itselläkin on käynyt lähinnä tuuri että on ollut korjattavissa ja lyhty on hyväkuntoinen. Ainahan tämän kanssa on saanut jotain puuhata ja osia tilata paikalliselta puusepältä (ml. puisia ruuveja rukin pyörään) :P Mutta joo, rukin pyörän puuruuvit oli seuraava ajatus, että jos nämä löysää sen verran että pyörä heilahtaa ja tiputtaa nyörin. Löysällähän ne oli, mutta eipä kiristys auttanut ongelmaan. Ämmä siis oli linjassa pyörän kanssa ja kumpikaan ei päässyt heilahtamaan siten että lankalinja siirtyisi ja pompauttaisi nyörin pois - mistä IHMEESTÄ on kyse?

Sitten yht'äkkiä emäntä huutelee vierestä, että "lyhtys heiluu" ja niinhän se tekikin! Lyhdyn toisen pään kiinnitys oli antanut löysää ja roikkui sen verran että kun rukkia polkaisi sopivalla nopeudella niin lyhty hyppäsi ja "heitti" langan pois kehrältä. Tämähän siis on nahkaremmipatentti, joka näköjään oli päässyt löystymään. No tämän jälkeen homma alkoikin jo sujua, vaikka vieläkin heittelee välillä tuota nyöriä paikaltaan, mutta ajan niin äärilöysillä nyöreillä koko rukkia että pienillä kiristysliikkeillä siitä selviää.

Tämmöstä siitä tulee :) Ja näkyypä siinä myös tuo
pahvitalla ämmän oikeassa laidassa. 

Noh, tämmöinen kehruupäivä tänään ja eilen. Työn alla edelleen ensimmäisessä kuvassa näytetyt lepereet ja näyttäähän se siltä että semmoinen 100-150g tuosta taas lankaa syntyy.. Ainakin toivottavasti! Laitetaas vielä tuohon yläpuolelle kuva keskeytetystä kehruusta ja siitä, millaista harmaaruskeaa säiettä sitä syntyykään tänä viikonloppuna (100% lampaanvillaa)!

2 kommenttia:

  1. Hei! Olipa hauska löytää blogiisi. Mielestäni insinöörimäisen otteen aiheeseen kyllä huomaa. Tekstisi on mukavalla tavalla teknistä, tai miten tuon nyt sanoisi. Tykkään kyllä seurata myös sellaisia enemmän fiilisteleviä neule- ja kehruublogeja, (joihin varmaan omanikin kuuluu), mutta aina parempi, mitä enemmän erilaisia tekstejä aiheesta löytyy!

    Itse aloitin kehruuharrastukseni pari vuotta sitten, melko hissukseen vain lähti käyntiin. Aloitin värttinällä, ja vaikka tykkään silläkin kehräämisestä, se on hitautensa vuoksi välillä jäänyt vähän syrjään. Nyt sitten kun sain joululahjaksi ihanan vanhan perinnerukin on kehruukärpänen päässyt puraisemaan ihan kunnolla. Tosin herkän vanhuksen käsittelyssä on ollut vähän opettelemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan ja kiitoksia palautteesta! Tämä pää kun on tällainen, että noita raportteja on kirjoittanut niin jotenkin tuo kaunokirjoituksellinen itsensä ilmaisu on kyllä hukkunut jonnekin vuosien myötä :P Insinööri on aina insinööri - hyvässä ja pahassa.

      Tuo värttinällä aloitus tuntuisi olevan aika yleinen - itse en koskaan kunnolla värttinällä kerinnyt saamaan omaan silmään sopivaa jälkeä aikaiseksi (noh, villakin taisi olla huovutuslevyä ja täten aika hankalaa) kun jo tuohon perinnerukkiin hyppäsin ja kun vauhtiin pääsi niin hankala on takaisin siirtyä.. Mutta on tarttuvaa sorttia noiden kehruukärpästen puremat ja varsinkin vanhojen rukkien kanssa kun sitä säätöä tuntuisi olevan joka kehruukerralla eri paikassa. Nyt itsellä uutena vimmana tuo raakavillan käsittely ja siitä kehrääminen. Voi sitä riemua kun on saanut likaisesta ja epämääräisestä karvakerästä tuotettua vaikkapa sitten lapaset. Mahtavaa!

      Ja eikun onnea ja hyviä hermoja uuden vanhan kehruukoneen kanssa, sitä joskus aina tarvitaan ;)

      Poista