keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Paikallisen puusepän tekemä rullatuoli ja Louëtin villakammat

Hih! Menin valmistumaan tällä päivämäärällä taas kerran insinööriksi. Tällä kertaa ylempi amk-tutkinto teknologiaosaamisen johtamisen koulutusohjelmasta. No, että normaalissa työpäivässä olisi lisäksi jotain muutakin mukavaa niin porukathan nuo pyörähti kahvilla. Yllätyksekseni valmistujaislahjan kantoivat mukanaan (ei kyllä olis tarvinnu, mut en vastusta. KIITOS!).

Kuva ei tee oikeutta, mutta siinä se on! Hand made, varmasti kotimainen rullatuoli!
Paketista löytyi jotain insinöörille sopivaa. Paikallisen puusepän (isäni) tekemä rullateline ja Loüetin kaksiriviset minikammat! Vähän nyt kehruujalkaa kutkattaa. Rullatuoli varsinkin ansaitsee kyllä hatunnoston, malli on hyvin samanlainen kuin Schachtin rullatuoli. Jarruhihnakin oli mukana, ja pitänee se viritellä jahka rullat saa paikalleen. En tosin tiedä varmaksi minkä kokoiset Jenniferin rullat on, mutta 5mm tapit on tässä tuolissa ja uskon kyllä että rullat mahtuu. Ainakin Ristiinan rullat siihen sujahtaa nätisti. Osaisipa itsekin tehdä näin taitavasti, rullatappien päistä puiset nupitki lähtee vetämällä pois. Äärettömän ylpeä tuosta meidän puusepästä!

Sit joutu opettelemaan kampaamaan villaa! Kokeilin jo alpakalla... 
Yllä vielä noista superkammoista kuva. Oon himoinnu pitkään jo villakampoja ja nyt sellaiset löytyy! Pakkohan se oli jo yksi alpakan kampatopsi tehdä. Ja piru, että nuo toimii todella hyvin. Hukkaa kammatessa tulee enemmän kuin karstatessa (voi toki olla tässä vaiheessa vielä osaamattomuuttakin *krhm*), mutta topsista tulee todella roskaton ja kaikki nuttuset ja muttuset jää kokonaan pois, joita karstatessa aina pienistä roskista saattaa tulla.

Tuli tuossa nuo pestyt villatkin vietyä nyt äiteelle, jolle delegoin kohteliaasti tuota nyppimishommaa niin nyt ei ole oikein kun alpakkaa ja angoraa kammattavaksi (ps. Äippä, älä ihan kaikkia niistä nypi, kokeillaan raakoja tapuleita kammata :D). Dizinä, siis semmoisena reikänä, jonka läpi kammattu villa vedetään, käytin tällä kertaa avainta. Pitää varmaan harkita oikean dizin hankkimista seuraavaksi, voisi siinä olla toki WPI-mittakin kun sitäkin olen kaipaillut.

Muuten onkin vain neulontakärpänen taas puraissut ja Jennifer jaksaa odotuttaa, kauppiaaltakin taas kyselin, mutta sieltäkään ei enää oikein mitään muuta osattu sanoa kun että johonkin se on jäänyt matkalle kupeksimaan. Rukkia odotettu siis melkein 11 viikkoa.. puuh.

Neulontaprojektina aloittelin kolmiohuivia, Cheri McEwenin BLT Scarf (Ohje ravelryssä: http://www.ravelry.com/patterns/library/blt-scarf-shawl). Sen kyllä olen huomannut, että aika erikoisia kavennuksia nuo jenkkiläiset käyttää (SSK-kavennus vs. normi ylivetokavennus). Lankana tuossa toimii noin fingering-vahvuinen käsinkehrätty Helm's Deep ja jättimäiset 5,5mm pyöröt. Aloitin kyllä 4mm puikoilla, mutta tuli jotenkin liian peltinen koko tekeleestä joten suurempaa kokoa kehiin.

No, tämmöistä tänään. Kehruuttas ja kaikkea.

6 kommenttia:

  1. No hyvä jos ne vermeet pelittää!!! Eipä ole pelkoa, että kaikki roskat lähtis nyppimällä - kunhan nyt enimmätkin - vielä niistä jää sullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin pelittää! Nimimerkillä kolme alpakan kampatopsia jo duunattu :D Koukuttavaa hommaa!

      Poista
  2. Onnittelut valmistumisen johdosta!
    Hienoja puuesineitä, syystäkin olet ylpeä noin taitavasta isästä . Kädentaidot on teidänkin perheessä näköjään periytyvää sorttia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitsa! Periytyvästä sortista en osaa sanoa, mutta kyllä nuo käsityötaidot ainakin molemmissa ylenevissä polvissa on kohdallaan!

      Poista
  3. Kiitois! nyt ei enää koulun pitäs haitata käsityöharrastusta :)

    VastaaPoista